maanantai 28. huhtikuuta 2014

Lumiloma



Vietimme viikon ihanan lumisen Ylläksen kevätaurinkoisilla rinteillä.
Viikko poissa arjen kiireistä ja velvoitteista,
kauniista maisemissa, raittiista ilmasta, ulkoilusta ja mökkeilystä
oman perheen ja vanhempieni kanssa nauttien.

 
Ajomatkat sujuivat yllättävän hyvin
(jos ei lasketa rusakkoon törmäämistä moottoritiellä ja pienehköjä vaurioita auton nokassa)
mutta yhtä soittoa ei sentään koko matkaa ajeltu.
Menomatkalla yövyttiin ja pulikoitiin Oulun Edenissä,
paluumatkalla yövyttiin ja kyläiltiin siskoni perheen luona
sekä kahviteltiin mieheni mummalla.



Siskolassa aikuisten kesken höpöttäessä meni tietenkin yön tunneille
ja lapset saivat nauttia serkkuilusta.
Synttäreitäkin vähän vieteltiin, etu- ja jälkikäteen.

 

 Lapset nauttivat pienistä asioista:
joka ilta sai saunoa ja juoksennella pihalla pyyhkeet päällä vilvoittelemassa,
ehdittiin pelailla ja olla, rakentaa lumilinnaa, nukkua pitkään aamuisin.

Aamuisin lapset kömpivät vaarin kainaloon kuuntelemaan tarinoita hänen lapsuudestaan,
ja mummi laittoi ihania ruokia.


Mitä isot edellä, sitä pienet perässä..
ei olisi aikuinen saanut pitää kuulemma ollenkaan kiinni rinteessä, sanoi 3 v.
ITTE.


Koska vanhempani olivat mukana ehdimme myös viettää hetkiä kahdestaan.
Lasketeltiin (tänä pääsiäisenä tuli 15 vuotta siitä kun Levillä laskettelun merkeissä tutustuttiin)
ja ajettiin moottorikelkalla.
Meidän kahdenkeskeinen laatuaika ei ole sitä että istuttaisiin kynttilän ääressä vatvomassa
mikä kenestäkin nyt tuntuu miltäkin
vaan parhaimmillaan jotain yhteistä tekemistä, mielummin jotain riittävän vauhdikasta.



Tuli myös otettua oman isäni kanssa stiga-kisa,
ja lapset tietenkin saivat osansa vauhti-iloitteluista (eikä mikään olisi riittänytkään).
Taitaa olla sukuvika kun suksi luistaa! ;)



Ylläs on minulle rakas paikka,
ja lapin konstailettomalla tavalla karun kaunis luonto lumoaa ja rauhoittaa mieltä.


Lomariemua varjosti silti suru ja järkytys.
Molempien lasten ystävien isä menehtyi Jämijärven lentoturmassa.
Kävimmekin keskusteluita lasten kanssa
elämästä, kuolemasta, peloista ja huolista.
Pohdinnat siitä mitä ostettaisiin tuolle ystävä-tytölle 10-vuotis lahjaksi
muuttuivat pohdinnaksi siitä miten lapset voivat kohdata surevan ystävän.

Lähetän vielä paljon lämpimiä ajatuksia ja osanottoja
tuossa järkyttävässä tragediassa rakkaitaan menettäneille.



Kotiin palaaminen olikin elämys,
Pirkanmaalle oli tullut tällä välillä suorastaan kesä!

Nettitaukoakin sain pidettyä,
nyt jo mieli polttelisi blogi-kierrokselle mutta vielä olisi hommaa...


Pääsiäiskoristeet pois ja vappua tilalle,
pyykkiä, loppujen kassien purkamista ja arkeen palaamista.
Onneksi levänneenä ja paljon hyvää mieltä varastossa!
Eiköhän tässä jakseta kolme päivää painaa! :)



Aurinkoista viikkoa!
Toivoopi Taina

23 kommenttia:

  1. Ihanat maisemat. Kiva, että lunta riitti näin huonolumisen talven pääteeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, mulla jäi kotona kokonaan hiihtokausi väliin kun ei kunnon talvea tullutkaan, joten kyllä tää oli aikas ihanaa! :)

      Poista
  2. Teillä on ollut todella ihana loma, se välittyi oikein hyvin tänne asti noiden kuvien ja tekstin kautta :))
    Mukavaa viikon alkua!

    VastaaPoista
  3. On teillä ollutkin ihana loma :)

    VastaaPoista
  4. Ihanan touhukas loma, mutta suru-uutiset varmasti järkyttivät koko perhettä. Kamalia asioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No me ollaan vähän sellainen touhusakki. ;)
      Kyllä tuo suru-uutinen kosketti kaikkia enkä ilman kyyneleitä selvinnyt minäkään. Onneksi oli aikaa jutella lasten kanssa rauhassa ja vastailla kysymyksiin silloin kun ne mieleen pulpahtivat.

      Poista
  5. Kauniita kuvia ja maisemia. Jämijärven turma järkytti minuakin, vaikkei siinä ketään tuttuja kuollutkaan. Ikävää ja todella surullista. Elämän arvaamattomuutta.

    Mukavaa vappuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tuollaiset uutiset koskettaa aina, oli mukana tuttuja tai ei. Parhaimmillaan sitä tajuaa edes järjestellä omia ajatuksiaan ja arvomaailmoitaan, sekä toimintaansa vastaamaan niitä. Kun ei tätä päivien määrää kuitenkaan kukaan täällä voi tiettä.

      Poista
  6. Kuulostaa älyttömän kivalta lomalta. - vaikken mikään lumifani olekaan, niin on sitä itsekin Lapin lomista tullut nautittua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hih, sinäkin brutukseni, anti-talvi-fani-Pepi! ;)

      Poista
  7. Onpas teillä ollut kiva pohjosen viikko, ja mukavaa kun reissaatte useammalla sukupolvella - varmasti kaikille hyvä loma, toimintaa ja omaa aikaa, kivaa tekemistä sekä hyvää rentoutumista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se on lapsille rikkaus kun on monta turvallista aikuista mukana elämässä, ja itsellekkin ihana välillä ehtiä omien vanhempien kanssa viettää aikaa. :)

      Poista
  8. Kuulostaa niin ihanalta tuo teidän loma! :) Kyllä tuollainen irtiotto vaan tekisi hyvää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kummasti sitä jaksaa sitten taas arkeakin veivata kun välillä tosiaan pääsee irrottautumaan oikein kunnolla. :)

      Poista
  9. Kivan kuuloinen loma ollut teillä! :) Ihania arjen irtiottoja! Kivaa vappuviikkoa sinulle ja perheellesi! <3

    VastaaPoista
  10. Meille tuli eilen vielä lisää lunta tänne Ylläkselle, joten ei vielä kesästä tietookaan :D

    VastaaPoista
  11. Onpa ollut vielä mahtavat kelit Ylläksellä...

    Lapsilla varmaan surun käsittelyä edessä ystävien myötä... surullista :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä molemmat lapset ovat jo heidän kanssaan leikkineet ja aiheesta eivät ole juuri puhuneet. Melkoisia selviytyjiä <3 Kyllä meillä on edelleen tästä keskusteltu monelta kantilta.

      Kyllä lumilomailu varsinkin kevätauringossa on ihanaa, ja rinteet jäi edelleen hienoon kuntoon!

      Poista
  12. Mahdottoman kiva loma teillä ja luntakin kaikenlaisiin puuhailuihin. Olen täsmälleen samaa mieltä noista romanttisista yhteisistä hetkistä, mieluummin toimintaa. Gluteenittomien munkkien teko lie aika haasteellista, joten muodolla ei väliä, maulla vaan. Lapset osaavat usein hyvin luontevasti suhtautua suruun. Vähitellen vaihe vaiheelta etenevät surussaan. Niin surullista kuitenkin.....

    VastaaPoista

Kiitos paljon käynnistä ja kommentistasi!