Lumiloma

Vietimme viikon ihanan lumisen Ylläksen kevätaurinkoisilla rinteillä.

Viikko poissa arjen kiireistä ja velvoitteista,
kauniista maisemissa, raittiista ilmasta, ulkoilusta ja mökkeilystä

oman perheen ja vanhempieni kanssa nauttien.

 

Ajomatkat sujuivat yllättävän hyvin
(jos ei lasketa rusakkoon törmäämistä moottoritiellä ja pienehköjä vaurioita auton nokassa)
mutta yhtä soittoa ei sentään koko matkaa ajeltu.
Menomatkalla yövyttiin ja pulikoitiin Oulun Edenissä,

paluumatkalla yövyttiin ja kyläiltiin siskoni perheen luona

sekä kahviteltiin mieheni mummalla.



Siskolassa aikuisten kesken höpöttäessä meni tietenkin yön tunneille
ja lapset saivat nauttia serkkuilusta.
Synttäreitäkin vähän vieteltiin, etu- ja jälkikäteen.

 

 Lapset nauttivat pienistä asioista:

joka ilta sai saunoa ja juoksennella pihalla pyyhkeet päällä vilvoittelemassa,
ehdittiin pelailla ja olla, rakentaa lumilinnaa, nukkua pitkään aamuisin.

Aamuisin lapset kömpivät vaarin kainaloon kuuntelemaan tarinoita hänen lapsuudestaan,
ja mummi laittoi ihania ruokia.

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä..
ei olisi aikuinen saanut pitää kuulemma ollenkaan kiinni rinteessä, sanoi 3 v.
ITTE.

Koska vanhempani olivat mukana ehdimme myös viettää hetkiä kahdestaan.

Lasketeltiin (tänä pääsiäisenä tuli 15 vuotta siitä kun Levillä laskettelun merkeissä tutustuttiin)

ja ajettiin moottorikelkalla.
Meidän kahdenkeskeinen laatuaika ei ole sitä että istuttaisiin kynttilän ääressä vatvomassa
mikä kenestäkin nyt tuntuu miltäkin
vaan parhaimmillaan jotain yhteistä tekemistä, mielummin jotain riittävän vauhdikasta.



Tuli myös otettua oman isäni kanssa stiga-kisa,
ja lapset tietenkin saivat osansa vauhti-iloitteluista (eikä mikään olisi riittänytkään).
Taitaa olla sukuvika kun suksi luistaa! ;)



Ylläs on minulle rakas paikka,
ja lapin konstailettomalla tavalla karun kaunis luonto lumoaa ja rauhoittaa mieltä.

Lomariemua varjosti silti suru ja järkytys.
Molempien lasten ystävien isä menehtyi Jämijärven lentoturmassa.
Kävimmekin keskusteluita lasten kanssa
elämästä, kuolemasta, peloista ja huolista.
Pohdinnat siitä mitä ostettaisiin tuolle ystävä-tytölle 10-vuotis lahjaksi
muuttuivat pohdinnaksi siitä miten lapset voivat kohdata surevan ystävän.

Lähetän vielä paljon lämpimiä ajatuksia ja osanottoja
tuossa järkyttävässä tragediassa rakkaitaan menettäneille.



Kotiin palaaminen olikin elämys,

Pirkanmaalle oli tullut tällä välillä suorastaan kesä!

Nettitaukoakin sain pidettyä,
nyt jo mieli polttelisi blogi-kierrokselle mutta vielä olisi hommaa...

Pääsiäiskoristeet pois ja vappua tilalle,

pyykkiä, loppujen kassien purkamista ja arkeen palaamista.

Onneksi levänneenä ja paljon hyvää mieltä varastossa!
Eiköhän tässä jakseta kolme päivää painaa! :)

Aurinkoista viikkoa!
Toivoopi Taina