Sehän meinaa pukata kesän ihan väkisin!

Huh huh, touhua piisaa, mutta ei juuri uutta sisustus rintamalla. Paitsi tämä neiti koululaisen askartelema jättikukka olkkarin ikkunalla.


Likkojen kaa oltiin Likkojen Lenkillä viime viikonloppuna. Olikin oikein hauska päivä, lenkkiseura mitä mainiointa ja Lauri Tähkä ja Hanna Pakarinenkin ihan ok.

Illalla lasten nukkumaan mentyä lähdin sitten vielä takaisin kaupunkiin "hetkeksi tanssimaan" kavereiden kanssa, kun olivat kaukaa tulleet Tampereeseen saakka, ja kaikkee...

Minä en varsinaisesti ole sitä hiljaa hissuttelevaa ja pikkuisen tissuttelevaa sorttia kun sille päälle satun, ja vaikka illalla oli aivan super hauskaa niin kyllä sitä sunnuntaina muisti taas miksi siellä baareissa ei enää jaksa juosta.

No, hauskaa oli, ja heti parin vuoden päästä taas uusiksi! ;)




Juniori näyttäisi olevan samanlainen ulkoilmaihminen kuin sisarksensa. Hiekka"laatikko" meillä onkin vielä melko komean kokoinen! Tarkoitus olisi tuo kasa tuosta ajanmittaa levittää erinäisiin tarpeisiin, ja lopuksi rakentaa se ihan oikea hiekkalaatikkokin. Mutta tästä lapset kyllä tykkää!

Omaa ulkoilua meinaa noi siitepölyt vaan rajoittaa, yhtään en pistäisi pahakseni oikein kunnon sadetta!

Harmittaa ettei tuonne pihaan oikein kärsi mennä mitään tekemään kun vallan menee silmienkaiveluksi hetkessä mun hommani. Mutta ei toi rinne nyt sentään aivan toivottomalta enää näytä. (kiitos mieheni ja äitini)



Tänään tuli marketin kassalla mieleen, että mulle taitaa olla haastavinta 5 henkisen perheen elämässä toi kaupassa käynti.

Ensinnäkin lähtökohtaisesti inhoa kaupassa käyntiä. Minusta se ei ole mitään hupaisaa ajanvietettä, sinne mennään jos jotain tarvitaan ja toimitaan sitten tehokkaasti. Ehkä hieman sellainen miesmäinen ote tähän kauppa-asiaan.

No, mutta kaikki varmasti tietää sen tunteen, kun ruuhka-aikaan hikoilet siinä kassajonossa. Edellinen hihnalle lastaaja on joku taivaanrannanmaalari, ja takanasi puhisee joku kiireineen silmiensä pyörittelijä purjo ja luomumaito kauppakorissaan merkitsevästi huokaillen. (mitäs menee sen väsyneen näköisen mamman perään jonka kärryt tursuaa yli laitojen ja päällimmäisenä on vielä säkillinen wc-paperia??)
Siinä sitten yrität hikipinnassa lapata sitä tavaraa hihnalle, sommitellen että pakasteet olisi yhdessä läjässä ja puristuvat salaatinlehdet viimeisenä. Kaikki ne pakastimeen valkatut ale-leivät ja -lihapaketit oransseine lappuineen kasaantuvat vuoriksi ennen ja jälkeen kassaneitiä. Yrität hymyillä kaikille ja toimia kuin paraskin super-pakkaaja, mutta siitä huolimatta ruuhkautat koko kassaan ja lopulta se kassaneiti ruttaa sillä välilipareella ne varjellut salaatit ja 1/3 muistakin ostoksista ruttuun että naapuri karsinaan mahtuu seuraavat ostokset.
Ja tästä riemusta saa pulittaa keskimäärin sen mitä tässä hoitovapaalla ollessa kuukaudessa tienaa.
Huoh.
Toisaalta, jos tällaisesta koostuu ne suurimmat ongelmat niin aika hyvin on asiat kumminkin. :)

Mä olen huomannut mun kukkakuvissa toistuvan teeman: pieni pulleroinen käsi lähestymässä kuin vaivihkaa jostain nurkasta...

Terassihommat etenee. Nyt mietitään tuota aitaa joka pieneksi näköesteeksi osaan terassia rakennetaan. Kaiketi tulee saman tapainen kun tuo parvekkeenkin kaide. Ehkä hieman tiheämpi että suojaa paremmin tuon saunan vilvoittelualueen katseilta.

Kesän lähestyessä olen havahtunut myös sellaiseen ilmiöön, että vähän on tuota vauva-massua vielä jäljellä.
Kauanko noita muuten voi nimittää raskauskiloiksi, ja koska ne alkavat olla ihan vaan rehellistä läskiä?
Olen siis koittanut viettää aikaa myös työhuoneessa näiden ystävien seurassa ruutu.fi:tä katsellen.
 Korvienväli vaatisi lenkkeilyä mutta siitepölyt ei anna myöten. Crosseri on oikein pätevä korvike.










Tämän sekalaisen postauksen myötä toivotan kaikille oikein mukavaa viikonloppua!

Terkuin Taina