Yksi perjantai elämästäni

Minusta on ollut aivan super kiva lukea ihmisten "päivä elämästäni" postauksia.

Tänään heräsin jostain syystä puolta tuntia liian aikaisin (5:45).

Keitin kahvin ja otin hetken blogien lueskeluun,

ja aivan extempore päätin tehdä itsekin yhdestä päivästäni kertovan postauksen.

Eli tässä se tulee, yksi perjantai elämästäni.
Kuvat kännykästä ilman turhaa hieromista.

Klo 6:00 tietokoneella, blogien lueskelua, aamukahvia ja vitamiinijuomaa.
Seurana 14. hääpäivän kunniaksi mieheltä saadut komeat ruusut
jotka pidin eilisen etätyöpäivän tuossa työpöydällä ilahduttamassa.
Puolisen tuntia koneella, sitten meikkailut kirkasvalolampun edessä istuskellen.
Minä olen aina tykännyt meikata ja laittautua,
ei siksi että "täytyy", vaan siksi että siitä tulee itselle päivään mukava fiilis.

6:50 yritin käydä herättelemässä meidän eskaria,
ehkä maailman aamu-unisinta ihmistä, pienin pusuin.
Peiton alta kuulu vain äkäinen komento: Älä noki!
Melkoinen sanaseppo kuusivuotiaaksi, usein saa nauraa vedet silmissä,
ja samalla äiti toivoo ettei tuo joutuisi vielä ongelmiin terävän kielensä kanssa.

Eipä siinä muuta kuin puuron keittoon.
Muutama vuosi meillä pidettiin taukoa aamupuuroista totaalisen kyllästymisen takia,
mutta sitten koululaiset ilmeisesti huomasivat että oikeastaan onkin paljon helpompi kävellä valmiille aamupalalle
kuin tehdä itse leipiä, joten äidin puurot kelpaa taas.
Kaurapuuro syötiin oikean voin, mustikoiden ja kaupan mustikkasopan kanssa.

7:10 saatiin kammettua eskari sängystä ja silmät puolitangossa puuron äärelle.
Sitten kuljin ympäri taloa perus aamulorun kanssa:
Onko peti pedattu - tiskit koneessa - vitamiinit otettu - hampaat pesty - kirjat repussa - heijastin hihassa - avain mukana -
nyt sää kyllä myöhästyt - kännykkä pois..
No, viitosluokalaisella ei sitten kuitenkaan ollut kaikki kirjat mukana ja muisti sen koulumatkalla,
joten mies lähti viemään eskarilaista ja kirjaa 7:45.
Siivosin keittiön ja ehdin bussiin.

Meidän lähiöstä kulkee kerran tunnissa bussi, ja samojen tyyppien kanssa tulee rupateltua matkat.
Useita ystäviä ja sitten niitä tuttuja, joiden kanssa tiedetään toistemme työpaikat,
koirien nimet, lasten iät ja muut arkisissa rupatteluissa esiin tulevat asiat.
Tällä viikolla havahduin siihen, etten tiedä monienkaan nimiä meidän "bussiporukoista".
Kaikki on toki jotain kautta tuttuja: lapsen entisen luokkakaverin isä, kaverin naapuri,
äitiyslomavuosien mammakerhokaveri jne.
Otin asiakseni ylittää sen kiusallisen kynnyksen ja olen nyt parina päivänä heittänyt ilmoille tämän hassun huomion,
että tässä sitä päivittäin jutellaan mutta kaikki eivät tiedä tai muista toistensa nimiä.
Niinpä tänäkin aamuna sain parille tuttavalla nimen ja pari uutta Linkedin kontaktia.

Aamulla töissä olin suunnitellut osallistuvani yhteen webinaariin,
mutta aamupäivä huiskahtikin saapuvien ja lähtevien laskujen ja sähköpostien kanssa.
Ruokatunnilla vein rätisevät kuulokkeeni takuuhuoltoon
ja hain Ruohonjuuresta vegaanisen takeawayn niinkuin aika usein tulee tehtyä
jos en mene jonkun kaverin tai kollegan kanssa lounaalle.

Lounasta söin koneen ääressä ja kirjoittelin tätä postausta tähän saakka.
Loppupäivä vierähti muutamassa palaverissa (lähinnä etä)
enkä saanut tehtyä läheskään kaikkea mitä olin aikonut.
Kiva työpäivä oli silti, ja kuulin mm. lauseen "kiitos paljon että teit tämän"
sekä nauroin monta kertaa ääneen kollegoiden jutuille Slackissä
(sellainen "työ chat" jossa on sekä yksityisviestejä että eri projekteihin ja aiheisiin liittyviä keskusteluita).
Pieniä juttuja, mutta kiitos ja toisten huomioiminen sekä huumori vaan saavat viihtymään töissä.

Töistä lähtiessä alkoi jo ilta tummua, ja totesin taas, on tämä Tampere kaunis kaupunki.
Meidän toimistosta pääsee ihastelemaan koko komeutta kattojen yltä.

Juoksin viideksi matkahuollolle hakemaan kuivajääpakettia.
Treffasin siellä käly, joka otti puolet jäistä ja sain kyydin kotiin.
Hiilidioksidijäällä saa kivoja Halloweenin höyry-efektejä aikaan,
kuvia vanhoissa postauksissa aiheesta esim. täällä ja täällä.

Tänä vuonna ei yhtä isoja bileitä järkätä,
mutta jotain pientä Halloween meininkiä huomisille vieraille kuitenkin.
Tuleehan meille super tärkeä vieras, pieni kummityttö, ja heidän kuusihenkinen perheensä.

Kotona olin viiden jälkeen. Kaikilla lapsilla oli kaveri meillä.
Onneksi tein eilen illalla neidin kanssa kilon jauhelihaa lihapulliksi ja kilon porkkanoita raasteeksi,
makaroonit keittämällä oli nopeasti ruoka pöydässä.

Ruuan jälkeen kurvasin kauppaan.
Hieman meitä nauratti uuden Linkedin tuttavuuden, bussi juttukaverin kanssa,
kun ensin oltiin samaan aikaan Alkon viinihyllyillä, sitten marketin juusto-osastolla.
Kauppoihin meni reilu pari sataa,
kun huomisia vieraita varten ostin sipsejä, karkkeja ja limua, niitä meillä harvemmin ostellaan,
ja tietenkin leivontatarvikkeet pariin erilaiseen pizzaan.

Kun tulin kaupasta, oli meidän eskarilais poika lähtenyt parhaan kaverinsa,
naapurin tytön kanssa koulun discoon.

Huomasin, että kello on 19:30 enkä ole ottanut töistä lähdön jälkeen yhtään kuvaa tähän postaukseen.
Harvinaista kyllä laitoin vasta tuolloin päivän ensimmäisen pyykkikoneellisen pyörimään.

Discoilijat saapuivat kotiin ja alkoivat pelata pleikkaa.
Minä järkkäsin yhden keittiön laatikon ja tein muita pieniä kotihommia,
sekä pieniä valmisteluita huomista vieraiden saapumista varten.
Koti on vähän mullin mallin, mutta luotan siihen että ystäviä ei moinen haittaa,
kunhan saadaan pitkästä aikaa viettää aikaa yhdessä.

Siedätin lapsia laajentamaan musiikkimakuaan soittamalla Abbaa, retro discoa ja Chisua.
Viidesluokkalainen poitsu teki minulle "prankin" ja rupesi temppuilemaan kännykällä Google Homen kanssa.
Minä komensin laitetta "OK Google, stop" "OK Google, stop" "OK GOOGLE, STOP!"
Ja Abba vaan stoppasi hetkeksi ja jatkoi heti soittamistaan.
Pianhan tuo poitsu tuli hihitellen pyytämään anteeksi,
oli kuulemma aika huvittavaa seurata kun äiti suuttuu koneelle.
No nauratti kyllä itseänikin,
kun huomasin jälleen lasten olevan aika paljon etevämpiä teknologian kanssa kuin itse olen,
ja tämä muori on kyllä jo aika vietävissä!

Levitin pyykit ja latasin uuden koneellisen pyörimään.
Viime viikonloppuna pyykkäilin syysvaatteita ja kenkiä pois eteisestä.
Nyt pakkailin niistä viimeiset laatikkoon ja varastoon.
Hyvinkin oli ehtinyt kuivua viidessä päivässä.

Mies ja lapset askartelivat Halloween kurpitsan.
Kaikki lapset osallistui kaivertamiseen, eskarilainen piirsi, mies porasi.

Niin oli hauskaa, että nuorin ei ihan ehtinyt saada housuja alas ajoissa vessassa.
Vielä siis tälle illalle vessan lattian pesu ja kolmas koneellinen pyykkiä.
No, pieni pisu ei maailmaa kaada, erittäin harvoin tällaista enää meillä sattuu,
vaati kovan nauruhepulin ja väsymyksen.

Vielä ei ole päätetty laitetaanko tuonne kurpitsalyhtyyn huomenna kynttilä,
vai oksentaako se dippiä sipsikulhon vieressä.
Tämän illan kuitenkin muikeilee led-kynttilöillä.

Lapset menivät aivan liian myöhään nukkumaan, mutta onhan nyt viikonloppu.
Isommat katselivat sängyissään vielä hetken Netflixiä,
nuorin yritti vielä viimeisillä hereillä olon hetkillä nitkuttaa heiluvaa hammasta irti.

Me on höpötelty miehen kanssa sohvalla päivän kuulumisia ja maisteltu viiniä.
Välillä meinasi päivän mittaan vähän tunnelma ja äänensävy kiristä,
mutta päivän päätteeksi on mukava käpertyä toisen kainaloon,
ja todeta, että oikein hyvä päivä tästäkin tuli.

Ihan sellainen ruuhavuosi -perus hyvä perjantai.

Paljon jäi huomiselle hommaa,
mutta mitä ei ehdi tehdä ennen vieraiden tuloa niin tehdään sitten porukalla.

Nyt sitten vaan odotellaan että kaikki lapset varmasti nukkuu,
mutta kukaan ei vielä herää pahaan uneen..
jokainen vanhempi varmasti tietää tämän vaiheen illasta.

Tämmöinen oli mun yksi perus päivä.
Tuntuiko tutulta vai kaukaiselta?

Linkkaa ihmeessä kommentteihin jos olet tehnyt oman päiväni-postauksen,
tai jos kenties innostut tekemään omasi. :)

Iloista viikonloppua,
terkuin Taina