Pääsiäinen Ylläksellä

Vietimme pääsiäisen aikaan viikon Lapin lumoissa.
Jos on mahdollisuus Lapissa käydä, mielestäni auringossa kimmeltävät keväthanget ovat ruskan ohella Lapin parasta antia!
Keskuksissa riittää puuhaa ja tekemistä, mutta hiljainen ja rauhallinen luontokin ovat lähellä ja lumoavat kauneudellaan.

Toki ajamista piisaa Pirkanmaalta Ylläkselle, mutta onneksi on iPadit ja eväät..
Ja taukoja toki pidettiin tarpeen mukaan. Matkalla pysähdyttiin mm. Ihastelemaan Pyhäsalmen Vaskikellon kellokokoelmaa.

Itse olemme kokeneet että tuolla välillä on Oulussa sopiva yöpymispaikka, ei puudu liikaa takapuoli tai korvien väli.
Menomatkalla kävimme Oulun Edenissä uimassa, ja kauniin lumista oli vielä Oulunkin korkeudella.
Nappasin uinnin jälkeen vielä kuvan Nallikarilta.

Pysähdyimme myös Haaparannan karkkikaupassa, jättimäisessä Candy Worldissa shoppailemassa lomaherkkuja ja tuliaisia. 

Kaikkea kivaa ja hyvää sieltä kyllä löytää ja melko edullisestikin!

Itselläni meni loma vähän "pääsee köyhtymään muttei laitumaan" - meiningillä, 

namit, saunajuomat ja juustoleivät maistuivat, mutta loma on lomaa. 

Ja ensimmäisenä aamuna Ylläksellä piti tietenkin päästä heti mäkeen!

Pääsimme jälleen vanhempieni mökille Äkäslompoloon kyläilemään. Kustannuspuolen kannalta katraan kanssa matkailu helpottuu,
ja samalla eri sukupolvet saavat viettää aikaa ja lomailla yhdessä.

Tällä kertaa otimme mukaan myös kummityttömme, lasten serkun, koska neidit 13 v. ovat myös parhaat kaverukset.
Tytöistä oli seuraa toisilleen ja hisseissä oli tasaparit.

Mehän olemme laskettelijoita, ja onneksi lapset ovat innostuneet lajista myös.
6-vuotias pärjää jo rinteessä siinä missä muutkin, äitiä meinaa tosin välillä hirvittää hurjapään vauhdikas kurvailu!
Saman ikäisenä tosin olen itsekkin jo tunturia viilettänyt suksilla alas.
Ja isoveljen perässähän sitä mennään mihin vaan!

 

Niinä päivinä kun ostimme lipun laskettelimme aamusta iltaan. Toki välillä käytiin mökillä lounas- ja lepotauolla.
Sen verran rankkaa laskettelu on, että muutama lepopäiväkin pidettiin välissä.
Silloin käytiin pienillä hiihtoretkillä ja pulkkamäessä, grillailemassa kodassa makkaraa ja mm. tutustumassa luontokeskus Kellokkaaseen.
Nuorimmaisen monivuotinen haavekin toteutui ja hän pääsi ajamaan lasten moottorikelkkaa.
Se onnistuu Ylläksellä Konijänkän Kotieläinpihan radalla.

Vaikka paljon lasketeltiin aikaa jäi myös rentoiluun, niinkuin lomalla kuuluu.
Pihaan rakennettiin iso lumilinna jossa oli monta tunnelia. Mies saikin sitten olla illat kaivuu hommissa,
eikä lapsia toki keskenään voi sellaisessa antaa leikkiäkkään vaikke sortumisvaaraa koettu olevankaan.

Välillä viileteltiin potkukeilkoilla.

Iltaisin saunottiin pitkään, ja tietenkin pelattiin Afrikan Tähteä.

Pulkkamäki hommat maistuivat lapsille ja aikuisille.

Hiihto ei varsinaisesti ole meidän laji, mutta rennon lyhyet lenkit kauniissa maisemissa ja pullat päälle,
niin hauskaahan sekin on.

Meidän suhdekin saavutti pääsiäisenä täysi-ikäisyyden. 18 vuotta sitten pääsiäisenä tapasimme miehen kanssa Levillä.
Se oli sellainen nuoruuden rymyreissu se, vaikka paljon silloinkin lasketeltiin.
Siitä saakka on sukset kulkeneet samaan suuntaan.

Kävimme päivän laskettelemassa myös Levillä, mahtavat rinteet sielläkin, viihtyi lapset ja aikuiset iltaan saakka!
Mies ei tykkää kuvattavana olla, mutta tällaisen sentään hänestä nappasin.

 

Ja merkkipäivän kunniaksi lähdettiin yhtenä iltana kaksin kylälle hörppäämään minttukaakaot
(joillaisia muuten hörpättiin aika paljon enemmän Levin reissulla 18 v. sitten..).

Lappi ja Ylläs lumosivat jälleen! Viikko perheen kanssa ulkona liikkuen irrotti mukavasti arjesta,
nyt taas jaksan ruuhkavuosi mutseilla ja lapset tehdä viimeisen puserruksen koulussa ennen kesälomaa!

Paluumatkalla yövyimme siskon luona Oulussa, serkukset pääsivät vähän touhuamaan yhdessä ja hoitelemaan kilpikonnia.

Nyt sanotaan sitten heipat hangille ja toivotetaan kevät ja kesä tervetulleiksi!

Vaikka eihän tuosta Suomen kesästäkään koskaan tiedä..

Vanhempia postauksia lasten kanssa lomailusta Ylläkseltä löytyy mm. näistä, kesältä ja talvelta.

Sain muuten blogisiskoilta vähän vinkkejä blogin ulkoasun selkeyttämiseen,
huomasitko, jos, niin mitäs tykkäät?

Joko sinä olet kevätfiiliksissä?

Terkuin Taina

Keittiön uusi pöytä

 

Vuonna 2013 saimme häälahjaksi toivomamme keittiönpöydän.

Se oli mielestäni silloin todella kaunis

- neljän hengen, jatkettava, kirsikanvärinen ihanuus. 

Viimeiset vuodet se on piilotellut liinan alla

Koska olen ollut totaalisen kyllästynyt koko kirsikan väriin

eikä se nykyiseen kotiin muutenkaan sopinut. 

Toisaalta, tykkään käyttää pöytäliinoja

(pyyhittäviä tai helposti pyykkiin heitettäviä)

joten ei tuo piilottelu ole toisaalta käynyt liian rasittavaksi.

Jatkopala on ollut vakituisesti paikoillaan perheen kasvettua, 

ja muutenkin on usein pöydän ääressä tuota väkeä ihan mukavasti.

Pöydän tuunausprojekti oli suunnitteilla,

valkoinen maalikin ostettuna kaapissa pitkään,

vaan enpä saanut ikinä aikaiseksi vanhaa pöytää hioa ja maalata.

Siinä se meni arjessa mukana,

siihen tottui ja turtui ja sitä rataa.

Aina oli tärkeämpiä käyttökohteita rahalle,

kun pöytä vielä pöydän virkansa toimitti.

Viime viikonlopun meillä oli kylässä ystäväperhe,

kuusihenkinen perhe isolla autolla.

Bongattiin siinä ohimennen FB-kirpparilla ilmoitus juuri sen tyyppisestä pöydästä jota on katseltu

vaan ei olla raaskittu vielä ostaa.

Varauksia oli, mutta ilmoittauduttiin jonoon.

Lopulta myyjä taisi kyllästyä av, mittaan, kysyn, varaan - rumbaan

ja ilmoitti että ensimmäinen hakija saa ostaa pöydän.

Niinpä miehet kävivät rivakasti hakemassa pöydän kotiin meidän vieraiden autolla.

Meidän tila-autoon tuo ei olisi mahtunutkaan.

Paikallisessa FB:n roskalava ryhmässä sain vanhan pöydän hukattua uuteen hyvään kotiin,

ja niin ihan yhtäkkiä ja yllättäen olikin meidän pöytä vaihtunut!

Palmusunnuntai aamuna päästiin jo testaamaan miten 11 henkeä sopii sen ääressä ruokailemaan..

no, sopu sijaa antaa, 

saisihan tuo vielä pidempi olla kuin kaksi metriä,

mutta eiköhän tuolla taas joitakin vuosia mennä!

Virpomishommat tuli hoidettua ja suklaamuna överitkin on ehditty jo vetää.

Pääsiäistä on laiteltu kotiin maltillisesti,

koska pääsiäistä vietellään muuallakin kuin kotona.
Niistä sitten tuonnempana.

Keittiön pöydästä teatterihommiin.

Aiemmin vinkkasin täällä koko perheen teatteri esitystä

 Vesta-Linnea ja aavelapsen arvoitus Tampereen Työväen Teatterissa.

Toinen esitys, joka sopii koko perheelle, 

ollen hauska ja viihdyttävä, on 

 Tuttiritari ja lohikäärmeen salaisuus.

Kumpikaan ei sovi perheen pienimmille,

mutta 6-vuotias, alakoululaiset ja me aikuiset tykättiin kovasti molemmista!

Lasten suosikki taisi olla Vesta-Linnea,

mutta olin itse positiivisen yllättynyt molemmista

vaikka paljon kehuja noista olin lukenutkin.

Jos ei siis muuta puuhaa ole pääsiäiseksi

ja satut liikkumaan lasten kanssa Tampereella,

kannattaa ehdottomasti kurkata saisiko noihin lippuja! 

Ja näinhän se menee, että jos on jotain semmosta pikkusen hölmöilyltä haiskahtavaa hommaa, niinkuin vaikka orkesterimonttuun tai lavasteiden taakse kurkkimista, 

niin isoveljen apuun voi aina luottaa!

Kameraa on tullut tosi huonosti pidettyä mukana,
näitä kännykkä-räpsyjä kertyy sitten sitäkin enemmän.
Muutama kuva vielä viime viikoilta:

• Työmatkapyöräilyn iloja (kun se tervellinen elämä ei olekkaan ihan niin terveellistä, ainakin jos oikaisee sen pururadan kautta joka ei vielä ole sula..).
• Toimistokoira Abben kanssa hengailua töissä.
• Yölliset virpomavitsojen askartelijat. (Mitä  ei äidit tekisi että lapset pääsee virpomaan?)
• Uusi hiusväri kampaajalla.
• Juniorin kanssa hupsuttelua ravintolassa ruokia odotellessa.
• pieniä virpojia: oma muru, kummimuru ja muutenvaan muru. (Iskät kantoivat vitsat. Mitäpä ei iskät tekisi että lapset pääsee virpomaan?)

Tulppaanit saivat pääsiäisen kunniaksi pajunkissoja kaveriksi.
Ja samat kukat kuvasin työpaikan pääsiäistoivotukseen vähän enemmän Apple-hengessä.
Toimii muuten hyvänä valkoisena kuvausalustana tuo uusi keittiön pöytä!

Loppuun vielä yksi "lasten suusta" sutkaus jolle jaksoin hihitellä monta päivää:
"Mun äiti on pehmeempi ku sun äiti!" 
Lesosi nuorin lapseni kaverilleen männä viikolla isoon ääneen kotikadulla.
Meriitti se kai on sekin! 

Iloista pääsiäisen aikaa sinulle!

Taina