lauantai 7. marraskuuta 2015

Kynttilälyhty askarteluita ja makkarikuvia


Vimeinen leikkauksen jälkeinen saikkuviikko alkaa olla takana.
Syyskuussa tuntui aivan järkyttävän pitkältä ajalta,
mutta nyt huomaan ettei sairausloman pituus ollut tosiaankaan liioittelua.
Ottaahan tämä aikansa.
Lisää saikkua ja toipumisaikaa olisi saanut aika helposti
mutta enköhän jo palaile kiinnistavien projektien ääreen töissä.
Tänään lääkäri vielä varoitteli,
että koko loppuvuosi on syytä ottaa varovasti.
Ei sovi sitten laisinkaan mun luonteelle
mutta eipä tässä vaihtoehtoja taida olla.

Otetaan hissukseen ja päivä kerrallaan.
Maanantaina sentään palataan normaaliin arkeen
ja se tuntuu kyllä erittäin tervetulleelta.


Kuvailin tuossa meidän makkaria vaihteeksi.
Asumme rinnetalossa
ja aikuisten makkari on alakerran ikkunattomassa huoneessa.
Tämä on osoittautunut loistavaksi ratkaisuksi
koska huone on aina pimeä, hiljainen ja viileä.

Vaikka mies on ollut työreissussa ei ole kuitenkaan tarvinnut yksin tuolla nukkua
Koska lapsetkin tykkäävät tuosta makkarin rauhasta ja pehmeästä sängystä..
Lapset ovat vuoro öin olleet vieressä iskän paikalla
(meidän toinen aikuinen työreisussa-perinne)
ja äitinikin on välillä jäänyt yöksi meille.


Makkarin aarteena minulla on mummini vanha peilipöytä.
Tuolin kangas on vaihdettu,
muuten saa elämän jäljet ja kolhut olla näkyvissä.


Lasten kanssa maalailtiin viikolla lyhtyjä.
Askartelukaapin uumenista löytyi 
lasimaaleja, hilettä, kontaktimuovia ja pestyjä purkkeja.


Kontaktimuovista tehtiin sabluunoita "ikkunoille".


Hile tarttui hyvin lasimaalien märkään pintaan.
Näitä taidetaan kääriä pakettiin isänpäivänä..


Mies oli viikon reissussa ja äitini oli onneksi auttelemassa koko viikon.
Äiti on toiminnan nainen ja hänen avullaan siivottiin koko keittiö 
kaappi ja laatikko kerrallaan.
Pyyhittiin hyllyt, järjestettiin
ja hävitettiin vanhentumaan päässeet pakettien jämät ja muu tavara jota ei ole tullut käytettyä. 
(Eli käytännössä äiti teki ja minä välillä pötköttelin keittiön lattialla kommentoimassa
ja välillä osallistuin - muuhun kuin nostamis-hommiin.)


Koska lapset kokkailee ja leipoo paljon
keskenään ja kavereidensa kanssa
ja itsekin harrastan extempore-tyyppistä keittiöpuuhailua
tykkään että perus tarvikkeita on aina kotona.
Nyt on kaikki hyllyt järjestetty ja purkit päivitetty.

Tuli kyllä mukava fiilis kun sai tämän homman tehtyä
ja kaappien perille hiipinyt kaaos on taas hetkeksi kesytetty!

Neiti on aikaan askarrelut kaikkiin pienempiin purkkeihin kyltit
ja tänään hän sai kirjoittaa 
liitutaulutarralla tehtyihin uusiin kyltteihin tekstit.


Viimeisen saikkuviikon olen ottanut itseni huoltamisen kannalta.
Olen koittanut edistää leikkauksesta kuntoutumista kävelyillä käymisellä ja venyttelyllä.
Lisäksi olen käynyt kampaajalla, hammaslääkärissä, kosmetologilla ja luomia poistattamassa.
Luomien poiston seurauksena selässä on nyt yhdeksän päivää 20 tikkiä
niin että rauhallinen vauhti on taattu jälleen hetkeksi eteenpän..

Onhan tämä ollut taas melkoinen viikko.
Tänään tuli aamupäivällä päiväkodista puhelu
että nuorin (4 v 10 kk) oli tippunut pää edellä n. 2 m korkeasta kiipelytelineestä.
(Hoitaja oli seissyt vieressä mutta ymmärrettävästi ei ollut ehtinyt koppia ilmassa ottaa
- ei siis kritiikin sanaa pk:lle tässä).
No, ei muuta kuin terveyskeskukseen
jossa todettiin että ei vakavempia vammoja ole tullut
ruhjeilla ja lievällä päänsäryllä (aivotärähdyksellä?) selvittiin.

Illemmalla sama herra päätti vielä leikkiä robottia
eli kulki lähes polviin saakka yltävä pahvilaatikko päässä ympäri huushollia.
Koska laatikko oli tarpeellinen
en antanut siihen silmänreikiä leikata vaikka tätä lapset kyselivät.
Jotenkin herra onnistui tippumaan rappusista laatikkoineen päivineen.
Eli lisää itkua, kolhuja ja äidin huolta..

Taisin minä muutaman tikin selästä saada repäistyä auki pojan perään rynnätessä.
Tässä vaiheessa oma äiti otti juniorin mukaan mummolaan yöksi.
Että perus lapsiperhe meininkiä tänne
 - sattuu ja tapahtuu.
Ja välillä tapahtuu ja sitten sattuu..


Mutta lopulta säikähdyksillä on selvitty.
Omat vanhemmat on auttaneet arjen haasteiden yli
ja iskäkin saadaan isänpäiväksi työmatkalta kotiin.
Koululaiset kainalossa katselin Vain Elämää
ja hyvillä mielin käydään viikonloppuun.
Kivaa viikonloppua ja iloista isänpäivää sulekkin!

Toivoopi taina


16 kommenttia:

  1. No huhhuh, teillä sattuu ja tapahtuu!! Onneksi ei sentään käynyt pahemmin. Kivaa viikonloppua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, onneksi on perinyt poika joltain kovan kallon! ;D
      Säikähdyksellä selvittiin!
      Samoin sinne, oikein kivaa viikonloppua! <3

      Poista
  2. Aikas vauhdikasta! Mutta sellaistahan tää elämä on. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa olla näiden vuosien teema tämä vauhdikkuus.. :D
      Samoin teille mukavaa viikonloppua! :)

      Poista
  3. Kaunis makuuhuone.
    Onneksi yleensä lapsille ei käy kuinkaan noissa kolauksissa. Meillä on tapahtunut vastaavia usein eikä ole edes tullut aivotärähdystä tai murtumia.
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Meidän lapset ei ole edes mitenkään sieltä vahinkoaltteimmasta tai koheleimmasta päästä mutta välillä sitä aina kolahtaa kun elää leikkien eikä esim. nenä ruudussa istuen.
      Mukavaa viikonloppua sinne myös! :)

      Poista
  4. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita... onneksi niistä on selvitty pienin ruhjein <3
    - Ihana makkari ja kauniit lyhdyt ootte tehty, oikein mukavaa viikonloppua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi tosiaan selvittiin pelästyksellä, kuhmulla ja katu-uskottavalla poskinaarmutuksella!
      Kiitos, noi lyhtyaskartelut on mukavia kaikenikäsille! :)
      Kivaa viikonloppua sinne! <3

      Poista
  5. Sitten vaan raaaauhallisesti paluu työelämään, jookos! Tosin kotona lasten kanssa on luultavasti vauhdikkaampaa? :)

    Ihanat makkarikukuvat! Mulla on samanlainen päiväpeitto, edesmenneen mummini virkkaama. Kiva että oot saanut yöseuraa kuitenkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, lääkärin kanssa on sovittu että tarvittavan määrän työtä teen kotoa etänä, eli kyllä tässä iisisti on tarkoitus ottaa. :)
      Kyllä täällä on yöseuraa tarjolla aina ihan omasta takaa, vuoroja vaan pitää vähän jakaa kun ei koko perhe mahdu samaan petiin enää kerrallaan. :D
      Meillä on kanssa perintöpäiväpeitto, mulle tulee jotenkin kotoisan mukava fiilis esineistä joilla on tarina.

      Poista
  6. Kiva lyhtyidea, sopis töihin isommille kun nenä päähän :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää oli helppo toteuttaa. 4 v vaan koristeli koko kontaktimuovin päällisenkin niin tehokkaasti maalilla ja hilekuorruteella että meinasi olla vähän vaikeuksia löytää reuna, mutta jos koko ikkunan yli ei koristele niin heleppo ja mukava puuhailu. :)

      Poista
  7. Mäkin saattaisin hiippailla tuollaiseen makuuhuoneeseen yövieruskaveriksi aina kun tilaisuus tulisi. Nätti aarre tuo kampauspöytä, ja mikä päiväpeitto!!!

    Sellaistahan se lapsiperheen elo on, vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Onneksi ei kuitenkaan ihan koko aikaa.

    Rentoa viikonlopun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ei onneksi koko aikaa, tänäänkin on ihan ilman havereita vältytty. ;D
      Päiväpeitto ja kampauspöytä on tosiaan rakkaita esineitä - mummi oli mulle erittäin läheinen ja muistan tuon pöydän ääressä lapsena kampailuleikkejä leikkineeni, ja päiväpeitto on myös rakkaan sukulaisen tekemä ja myös lapsuudenkodistani tuttu. Äiti antoi sen sitten minulle ja tykkään siitä kovasti vaikka onkin aika raskas käsitellä. :)
      Oikein rentoa mukavaa viikonlopun jatkoa! <3

      Poista
  8. Kaunis tuo teidän makuuhuone ❤️ Makoisat unet varmasti taattuja pehmeässä sängyssä ❤️ Kauniita lasilyhtyjä.....Hyvää isänpäivää ❤️

    VastaaPoista

Kiitos paljon käynnistä ja kommentistasi!