Hääpäivää ja arjen hössötystä

Meillä oli viime viikonloppuna yhdestoista hääpäivä.

Lahjoja vaihdettiin ja syötiin hyvin.
Ilmassa kiitollisuutta ja tulevaisuuden suunnitelmia.

Itse hääpäivä meni omalta osalta pojan Palloween turnauksessa Turussa 

huoltajan ja kannustajan hommissa, 

miehellä töissä ja kavereiden mökkibileissä piipahtaessa.

Vietin siis päivän tuon minun vähän nuoremman elämäni miehen kanssa. ;)

Oikein hyvä näinkin.

Viime vuonnahan meillä lähti tuo halloween-mopo aivan käsistä

oli koti koristeltu ja monet bileet (täällä) ja (täällä).

Tänä vuonna ei juuri kotia laitettu 

- lapsilla oli useammat halloween juhlat ja discot muualla,

ja katseltiin ikkunasta miehen kanssa kun muksut kirmasivat tänä vuonna naapurin pihassa 

halloween vehkeissään taskulamppujen kanssa hippaamassa.

Kaikenlaista säätöä on eloon taas mahtunut,

mm. yksi pihan futismaaliin itsensä kieputtanut rusakko

(joka onnellisesti saatiin lopulta vapautettua)

ja yksi parkkipirkon edestä suoritettu kirmaus

kampaajan kaapu hulmuten värit ja pyyhe päässä autoa ja kiekkoa siirtämään

(ei tullut sakkoa). ;)

Elämä on yhtä pyöritystä, ruuhkavuosia joita täälläkin olen monesti huokaillut.

Kaikkea ei vaan ehdi mitä haluaisi.

Blogi "ei välttämättömänä" (mutta mielenterveyttä ylläpitävänä) harrastuksena 

on se jolle sitä aikaa ei tuppaa enää jäämään.

Samoin kaikki sisustelu ja somistelu tahtoo jäädä

kun kotia koittaa vain raivailla asuttavaan ja siedettävään kuntoon.

Toisaalta yksi kohtaaminen viime viikolla valoi uskoa bloggailuun.

Vakuutti siitä että jatkan tätä, silloin kun se hyvältä tuntuu.

Pysähdyin vanhaan opiskelukaupunkiin syömään ja kauppaan 

12-tuntiseksi venyneen työpäivän lomassa

(ajelin kouluttamassa yhteistyökumppaneita joka on kyllä mukavaa puuhaa

ja oikein kivaa vaihtelua toimistopäiville).

Kaupan kassaneiti tuli juttelemaan, kertomaan että seuraa blogiani,

sanoi mukavia asioita, kannusti jatkamaan.

 Jotenkin tuo pieni kohtaaminen toi uskomattoman paljon hyvää mieltä,

luottamusta siihen että blogi palvelee kuitenkin sitä tarkoitusta jota toivon

- itse saan hyvää mieltä alleviivatessani arjen hyviä asioita,

ja jossain siellä on lukijoita jotka eivät ehkä kommentoi,

mutta saavat myös hyvää mieltä näistä jutuista ja kuvista.

Vähän arkisemmin ja pienimuotoisemmin, valtavirran ja blogi kliseiden ohi.

Hääpäivän kunniaksi syötiin pitkän kaavan mukaan perheen kesken.

Kynttilöiden koristeeksi kiepautin vaihteeksi rannerenkaat.

Keittiöön tempaisin tuollaisen syksyisen jutun,

kukkakoriin käpyjä ja juniorin syyslehti-arkartelu sekä valosarja.

Nythän on marraskuu ja talviset tunnelmat
joten viikonloppuna ajattelin laittaa loputkin kausivalot ja valosarjat kotiin.

Porraspäiden ruukkuihin sain vihdoin callunat istuteltua.

No nythän ne jo näyttävät tältä..

Niin, tämä oli Pirkanmaalla se päivä kun talvi yllätti taas autoilijat.
Itse nautin kovasti talven tulosta,
tulisi vaan kunnon hiihto- ja lastettelu kelit tänä talvena Etelä-Suomeenkin!

Oikein rentouttavaa ja tunnelmallista isänpäivän viikonloppua kaikille!

Terveisin Taina