Ostoksia, sisustuselementtejä ja arjen hapatusta

On se hienoo, että vaikka itse ei ehdi kotona sisustella

pitää muu perhe siitä huolen.

Meille on ilmestynyt mm. 

todella tyylikäs autonosa laatikoineen työhuoneen sohvaa somistamaan.

Pojan huoneen tylsähköön kaapin oveen on omatoimisesti kiinnitetty kori,

sekä matalampi kori pikkuveljeä varten.

Muihin kaottisiin elementteihin en edes tässä mene..

Omat, edellisen postauksen reissulla hankitut kynttilät sentään

olen ehtinyt kotiin viritellä.

Noi Lene Bjerren kynttilät vaan on niin ihania
vaikken muuten mikään merkkien perässä juoksija olekkaan.

Indiskasta ostetut tuikkukupit näyttävät mielestäni oikein somalta
rappukäytävässä.

Itselle on pukannut kalenteriin erinäisiä yön tai useamman ylittäviä työreissuja:

Tällä viikolla Helsinki, ensi viikolla Kokkola ja muutamankin kerran lähiviikoille Mäntyharju.
Yksi menoista sentään on Oktoberfest jossa saatan riipasta korkkarit kattoon..

Tallinnassakin olisi siinä välissä tarkoitus perheen kanssa pyörähtää.

 

Mieluisaahan se on vaihtaa välillä hetkeksi maisemaa 

ja saada mukavaa haastetta ja koulutusta työrintamalla!

Ja mikäpäs se on ajaellessa, kun syksykin on kauneimmillaan.

Pakatessa pyrin minimoimaan kannettavan tavaran:
silmämeikinpoistoainetta (tuppaan nauraa niin monta kertaa päivässä niin että silmätkin tirskuu että pommin kestävät meikit on ainoa vaihtoehto) ja kasvovettä pakkaan vain tarvittavan määrän
valmiiksi aineeseen kastelluissa vanulapuissa,
ja kaikki mahdolliset näytepussukat hyödynnetään reissuilla.
Korujen solmuuntumisen estää hyvin mehupilleillä.



Onneksi miehellä ei ole pakollisia reissuja samaan aikaan,
mutta onhan siinä toiselle hommaa itsekseen pyörittää, harrastuskuskaukset sun muu arjen haipatus.
Heti lastenhoidollisten organiseerausten jälkeen

tulee tietenkin se naisellinen "kaapillinen ei mitään päälle pantavaa"-dilemma,

joten kävin ostamassa iselleni uuden rennon duuniasun.

Täsmästi suunnistin sinne mistä tiedän että löydän, Olgan Puotiin.

Monien kotiäitivuosien jälkeen 

(vaikka onhan siitä viimeisestä töihin paluustakin toki jo vuosi..) 

sitä on vaikea venyttää napanuoraa ja laskea lankoja käsistään. 

 Kun on tottunut siihen että tietää aina missä lapset ovat ja kenen kanssa, 

mitä on päällä ja mitä on syöty.

Lasten kasvaessa se on toki luonnollistakin että kuviot uusiutuu, 

ja tiedän kyllä että kotijoukot pärjää vaikka äiti reissaa, 

siitä ei onneksi murhetta tarvitse kantaa.

Tällä viikolla keskimmäinen poika oli ensimmäistä kertaa discossa
kavereiden kanssa futiskauden päättäjäisten huipentumaksi,
ja neiti näpsä oli ensimmäistä kertaa kaksin kaverinsa kanssa uimahallireissulla.
Onhan ne aika isoja jo,

ehkä se äiti voi jo napanuoraa venyttää.

Kauden päättäjäiskekkeröinnin kisakatsomoon äiti vielä sentään
oli tervetullut seuralainen,
ja hauska oli poikien riemua stadionilla seurata kun oma joukkue vei voiton.

Tällä viikolla vaari helpotti taas vähän äidillistä "kauden vaihtumis tuskaa"
ja kävi lasten kanssa hankkimassa ensi kauden luistimet ja hiihtovehkeet
pieneksi jääneiden tilalle.
Nyt on kaikille luistimet ja hiihtimet,
vain lasketteluvehkeet on päivittämättä mutta sen kyllä ehtii.

 Keskimmäisen kanssa vietin viikolla yhden kotipäivänkin flunsanpoikasen tavoitettua jätkän. 
Silloin ehdittiin leipoa leipää ja mustikkapiirakkaa, 
tosin kuvata muistin just siinä vaiheessa kun viimeisiä murenia vedeltiin. :)

Juniori 3v. on hyvä personal trainerin alku.
Into piukeena polkee ja juoksuttaa tuollaisia 5-6 km lenkkejä.
Ne onkin vähän sellaista toisenlaista intervallia:
jyrkät ylämäet (jos kaverin kanssa ollaan liikenteessä) yksi kantaa poikaa ja toinen fillaria
ja alamäet sitten spurtataan...

Välillä lompsitaan ja ihmettellään ympärillä näkyviä asioita.
Nautitaan raittiista ilmasta, luonnosta ja yhdessä olosta,
se mitä liikuntaa tulee on vähän sivutuote.

Viime viikonloppuna pääsimme viettämään kummitytön synttäreitä,
ja huomenna heti pihatalkoiden jälkeen mennään oman poitsun kummeille kylään.
Käteviä nämä kummi-kuviot
- tulee ystäviä nähtyä vaikka kaikki enemmän tai vähemmän ruuhkavuosia pusketaankin.

Ja puhelinkin sanoo nykyään plim, plim, plim joitakin kymmeniä tai satoja kertoja päivässä
ja viestejä lukiessa saa hihitellä ja höröttää..
ja mitäkö viestittelykamuja mulla?
No ne on nää hassut blogikollegat viime viikonlopun reissulta viestiketjuineen.
Kiitos naiset siellä ruudun takana!

Ja kiitos jos jaksoit lukea tämän jaarittelun loppuun saakka! 
Muistakaas kaikki lukijat myös osallistua edellisen postauksen arvontaan!

Näin siis tätä syksyä edetään.
Koitetaan muistaa nähdä ja nauttia kaikista pienistä onnenpipanoista
arjesta ja aikatauluista huolimatta.

Mukavia syyspäiviä toivotellen,
Taina