perjantai 22. elokuuta 2014

Vanhan ystävän kohtaaminen

 1990, honkkelit kakrut
Tällä viikolla työreissun suunnan johdosta pääsin illaksi tapaamaan vanhoja ystäviä
lapsuuden mökkimaisemiin.

Lapsuuden ja nuoruuden kesiä ja viikonloppuja tuli vietettyä mökillä
perheen ja ystäväperheiden kanssa.
Ihania muistoja ovat nuo ajat tulvillaan,
mutta iso osa mökkeilyssä minulle oli myös poniystävät läheisellä tilalla.
Niiden kanssa sain vapaasti puuhailla,
rakastaa, ratsastaa ja rapsutella.

n. vuonna 1996, rämäpäät nuoret naiset
Vielä nuorena aikuisenakin kurvailin usein viikonlopuksi mökille 3 h ajomatkan päähän
(neljävaihteisella pyöreälamppuisella ladalla joka huusi niin kovaa ettei radiotakaan tarvinnut),
nollaamaan kaupungin kiireitä, opiskeluiden paineita ja tanssitöiden haastavaa arkea
poniystävien kanssa metsäteillä kärryillä köpötellen tai pellolla pukkilaukkaa painaltaen.
Illan hämärtyessä heinän tuoksuisessa tallissa yhdessä omenoita mutustellen.

tyylikkäästi harmaantunut ikinuori.
 
Kaikista rakkain heppa minulle on aina ollut Bonny.
Nyt jo 26-vuotias hieman harmaantunut mutta oikein terve ja virkeä poni-daami.
Ihanan elämän hän on saanut viettää, rakastavien ihmisten hoidettavana 
sekä lasten ratsuna josta nauttii kovin.

Omakin tyttäreni on aikaan ensimmäiset ratsastukset Bonnyn selässä kokenut.

Vuosien tauon jälkeen vihdoin sain aikaan mennä häntä tapaamaan.

kuiskitaan korvaan.
 Kyllähän me toisemme vielä tunnettiin.
Halattiin, rapsutettiin. 
Melko tunnepitoistahan se oli.
Pienellä kävelylläkin käytiin.
(Tosin eleistä päätellen hän muisti että tämä on nyt se likka jonka kanssa kuuluu heittää pienet rodeot
 mutta en tohtinut antaa laukata ettei sydänkohtausta vallan saanut pikkuinen.
Kirmailkoon kevyempien ratsastajien kanssa näillä vuosilla.)


Vesisadetta en ehtinyt edes huomata.
Nautin. Elämän pienistä onnen pipanoista.

Tämä ystävyys on kestänyt jo 25 vuotta.
päätin, ettei tapaaminen saanut jäädä viimeiseksi.

26- ja 36-vuotiaat. Ystävyyden halaus.
Ainiin, oli siellä ne kivat ihmis-ystävätkin. ;)
Kiitos vaan viimeisestä ja terkkuja! :)

Mukavaa viikonloppua kaikille,
vaalikaahan ystävyyksiä, kaikenlaisia ja muotoisia.

Taina

ps. tunnelataus korvatkoon kuvien laadun tässä postauksessa. :)

20 kommenttia:

  1. Minulla tuli ihan liikutuksen kyyneleet silmiin kun luin tekstiäsi ja katsoin kuviasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Samoin täällä vanhoja kuvia katsellessa ja muistellessa <3

      Poista
  2. Oi ihana Bonny! Nää on niin parhaita. Itse olen tässä viime aikoina miettinyt ystävyyttä, nimenomaan niitä pitkiä ystävyysduhteita ja niihin tulevia vaikeuksia. Vanhojen ystävien kanssa nimittäin ei tod ole aina niin että "siitä jatkettiin, mihin jäätiin". Läheisiin, pitkiin suhteisiin tulee ongelmia niin kun parisuhteeseenkin. Ihmiset muuttuu, elämäntilanteet ovat erilaisia, jne. Vaatii joustoa ja ymmärrystä ystävyyssuhdekin, jotta se säilyisi!
    Ihanaa viikonloppua Taina & co.!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentista :)
      Tosiaan, ystävyys on jännä juttu. Joidenkin kanssa se menee niin että ollaan kuin aikaa ei välissä olisi ollutkaan, toisten kanssa se juttu vaan loppuu kun yhdistävä tekijä elämässä ei enä ole vahvana läsnä (vauva-aika, harrastus, opiskelu..) Itse olen antanut itselleni luvan olla roikottamatta mukana ystävyyksiä joista vuodesta toiseen tulee tunne että ne ottavat enemmän kuin antavat. Ei se tee niistä lopultakaan vähemmän arvokkaita vaikkeivat ikuisia olisikaan.
      samoin sinne ihanat viikonloput! <3

      Poista
  3. Ihana postaus ♥ vanha heppahöperö on nyt kyyneleet silmissä...
    Mukavaa viikonloppua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvasin muuten jo kirjoittaessa että tää varmaan kolahtaa sulle! :)
      Samoin sinne! <3

      Poista
  4. Ihana postaus. Niin välittyy lämmin tunnelma <3
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  5. Kyllä, lataus välittyi! Ihana ponimummo, kauniisti harmaantunut! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Oli kyllä hauska huomata miten hepatkin harmaantuu, se otsan tähti jota olen tuhat kertaa harjannut on levinnyt jo isoon osaan päätä <3 Mutta on taito osata vanheta noin tyylikkäästi! ;)

      Poista
  6. Hei Taina,
    kauniisti kirjoitit ihanasta hevosystävästäsi <3

    Minulla on monta ystävää, jotka ovat täysin hevoshulluja - aikuisiälläkin. Silloin onkin enemmän aikaa puuhastella noiden upeiden eläinten kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3
      Minullakin on haaveena että vielä joskus ehdin taas panostaa omiin harrastuksiin, myös heppailuun! Tällä viikolla ainoastaan keskimmäisellä on ollut 5 futis-tapahtumaa, tämäkin päivä meni Hämeenlinnassa turnauksessa, ja siihen muu perhe päälle... juuri nyt ei ole äitin aikaavievien harrastusten aika mutta sekin vielä tulee! :)

      Poista
  7. Upea ystävä sinulla ja varmasti rakas!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rakas on ja ihana. Harmillisen vähän ehtinyt viimevuosina nähdä mutta joskus sentään. :)

      Poista
  8. ♥♥♥ oi kuule, nyt pääsi iso itku ihan aikuiselta ihmiseltä :') Koskettavaa, itselläni on samanlaisia nuoruusmuistoja. Mun hoitoshettis oli Otto, aivan kamala käytökseltään, puri ja potki minkä kerkis. Mutta me oltiin kyllä hyvää pataa♥ Teini-iän draamoja monesti tallilla itkiessäni Otto kyllä tunnisti mielialan ja lohdutti painamalla pään olalle♥

    Ihanat heppaystävät!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sinuu <3 Kyllä hepat on hyviä ystäviä nuoruusvuosien myrskyissä, ja miksei ihan aina <3
      Vielä meinaan ehtiä taas heppailemaan kun lapset tuosta vähän kasvaa! :)

      Poista

Kiitos paljon käynnistä ja kommentistasi!