Amsterdamster

Kuten viime postauksessa jo kerrroin,

vietimme alkuviikon miehen kanssa kaksin Amsterdamissa.

Lapset olivat tutusti ja turvallisesti mummoloissa.

Mun pisin aika erossa meidän 2,5-vuotiaasta olikin tähän mennessä ollut yksi yö,

että hyvästä napanuoran venyttelystäkin tämä meni samalla.

Pojalla ei tietenkään ollut mitään ongelmia. Ätikin selvisi.

Siihen nähden että vietämme tänä vuonna 10-vuotis hääpäivää

emmekä koko avioliiton aikana ole kaksin ulkomailla käyneet

voisi melkein sanoa että oli jo aikakin.

Vaikka olemme juuri niitä tyyppejä joiden mielestä lasten kanssa matkustus on huippua,

ja tässä elämänvaiheessa se tapa jolla haluammekin reissata

oli tämä hyvää vaihtelua kotiympyröille joissa toisesta tuppaa nähdä aina niitä tiettyjä arkisempia puolia.

Hotelliaamiainen, luksusta niille jotka eivät joudu töiden takia matkustamaan...

Kyseessä oli miehen työmatka jonne lähdin mukaan,

päiviksi hengaamaan itsekseen ja illat sitten yhdessä.

Päivät tuli käveltyä ympäri kaupunkia jalat rakoille ihmettelemässä noita

polkupyöräparkkitaloja, punaisten lyhtyjen ikkunoissa keikisteleviä misukoita, ihmisvilinää,

räpsin kuvia vanhalla pokkarilla
(isoa kameraa en viitsinyt rehata mukaan, ja niinpä nämä kuvat on aivan ärsyttävän tummia ja sumeita..)

sovittelin kerrankin rauhassa vaatteita kaupoissa, ja nautin hetkellisestä "vapaudesta". 

Itse viihdyn kovasti vanhoissa keskustoissa,

sellaisissa jotka on suunniteltu aikana ennen autoja.

Amsterdamhan on kuuluisa kanavistaan ja kapoisista taloistaan,

joihin tavis-turisti tutustuu tietenkin jokilaivaristeilyllä.

Maa painuu vanhojen rakenteiden alla kanavien varsilla kokoajan hissukseen ja talot ovat usein silminnähden vinoja.

Muita hauskoja erityspiirteitä ovat katonrajassa olevat koukut ja lievästi ylöspäin ulkonevat ulkoseinät

- näin saadaan kaikki tavarat hilattua köysillä yläkerroksiin, satoja vuosia sitten ja yhä.

Muutenkin arkkitehtuuri oli ilahduttavan reipasta ja monipuolista,

monet uudet talot ja asuinalueetkaan tuskin olisivat läpäisseet meikäläisiä rakennussäädöksiä.

uutta rakennuskantaa

Aivan Amsterdamin keskustan tuntumassa sijaitsee iso puisto nimeltä Vondelpark,

erittäin suosittu niin lapsiperheiden, koiran ulkoiluttajien kuin piknikille lähtevien kaupunkilaisten keskuudessakin.

Keskusteluissa on ollut myös joku lakialoite seksin harrastamisen sallimisesta puistossa 

(ei leikkipaikkojen läheisyydessä),

mutta ihan just niin kiire ei tässä 10 avioliittovuoden jälkeen kyllä tullut vaikka mukava tuolla oli käveleskellä.

Jos käytössä on auto kannattaa suunnata vajaa tunnin ajomatkan päähän

merkkivaate Outlettiin Lelystadiin.

Kokoluokka on isompi kuin Tukholman mutta pienempi kuin Ameriikan vastaavat,

hintaluokka puolet - 2/3 suomen myymälöiden hinnoista ja moninkertaiset jenkkilään.

Itse ostin kauan haaveilemani Levikset, olen sitä ikäluokkaa jonka mielestä Levikset on tosi coolit farkut. ;)

 

Tunnusomaista Amsterdamille ovat tietysti myöskin polkupyörät.

Niitä todellakin vilisee joka puolella, samoin kuin skoottereita.

Lapsia molemmilla kuskaillaan paljon, mutta kypäröitä en kyllä nähnyt montaa koko viikon aikana.

Hauskoja näkyjä olivat pukumiehet kännykkä korvalla, fillarin etuloorassa pari tenavaa syömässä aamupalaleipiään, 

tai äidit joiden pyörässä sekä edessä että takana istui lapsi, kaikilla kiharat tukat tuulessa hulmuten puikkelehtimassa ratikoiden välissä.

Mikäs siinä hienossa kelissä päästellessä, eipä tuolla keskustassa autolla mitään teekkään!

vähän jännempiä keksejä ja tikkareita tavallisessa matkamuistomyymälässä

Hollanti on tunnettu suvaitsevaisuudestaan,

ja monien mieleen Amsterdamista tulee nimenomaan coffeeshopit ja punaisten lyhtyjen alue.

Paljon muutakin nähtävää tuolla kyllä riittää
mm. museoita joka lähtöön,
ja tunnelma on mukavan kansainvälinen mutta silti ystävällisen ja turvallisen tuntuinen.

Nyt onkin mukava aloittaa kotiviikko muksujen kanssa,

juhannuksen ja uusien kesäreissujen suunnittelu.

Oikein mukavaa juhannusviikkoa toivottelee

Taina