Vuodenvaihteessa on ollut tapanani tehdä postaus,
jossa palaan kuluneen vuoden kohokohtiin, iloisiin hetkiin
ja lemppari kuvaan joka kuukaudelta.
Vuosi 2015 on ollut monella tapaa hyvä vuosi.
Perhe on tuottanut eniten iloa
- lasten kasvun ja kehityksen seuraaminen,
yhteiset puuhat, arki.
Toki ruuhkavuositunnelma on ollut käsinkosketeltavissa.
Olen koittanut parhaani mukaan jakaa aikaani tärkeiden asioiden kesken:
koti, puoliso, lapset, omat vanhemmat,
ystävät, sukulaiset, kummilapset,
omasta hyvinvoinnista huolehtiminen, kuntoilu, "terveyshömpötykset",
riittävä uni sekä omat harrastukset ja itselle tärkeät puuhat.
Päivittäin on saanut opetella sietämään riittämättömyyden tunteita
ja tyytymään riittävän hyvään täydellisten suoritusten sijaan
näillä kaikilla osa-alueilla.
Mutta pääasiassa olen nauttinut
kaikista pienistä ja suurista onnenpipanoista
joita juuri elämän monimuotoisuus nyt suo!
Työ on ollut kiinnostavaa, inspiroivaa, haastavaakin.
Innostavia projekteja, ihania ja mukavia työkavereita,
yön tunteina pähkäiltyjä ratkaisuita ja tuhansia ajettuja kilometrejä.
Olen saavuttanut tilan jossa välillä klo 16 ja työpäivän päättyminen
tulee yhtä yllättäen ja pyytämättä kuin nuoruudessa baarin valomerkki.
Vastapainoksi olen opetellut rauhoittamaan kotiajan kotiasioihin ja läsnäoloon,
sekä itsekkäästi ottamaan myös omaa aikaa ja pyytämään apua
luottaen että asiat järjestyvät vaikken itse kaikkea hoitasikaan.
Yöpöydälle ovat jämähtäneet useamminkin selailtavaksi
Anna Perhon "Anna palaa. Elä omaa elämääsi, älä muiden."
ja "Superarkea! Käytännön opas helpompaan elämään."
sekä Kylli Kuukin "Kyllin hyvä - OPAS HYVÄÄN OLOON".
Näitä voimauttavia voimanaisten kirjoja voin lämpimästi suositella kaikille!
Bloggailu on tärkeä ja rakas harrastus, mutta sille on ollut yhä vähemmän aikaa.
Instagramista olen kuluvana vuonna innostunut.
Niitä kuitenkin puuhailen vain sopivina hetkinä
tiedostaen faktan että suosio somessa on kuin olla rikas Monopolissa.
Elämä tapahtuu muualla.
Some on keino taltioida itselle tärkeitä muistoja ja pitää yhteyttä ystäviin
ei sen enempää.
Tärkeitä asioita kuluvana vuonna ovat minulle olleet
kyky innostua isoista ja pienistä asioista,
kiitollisuus,
armollisuus itseä ja muita kohtaan.
Näillä teemoilla ajattelin jatkaan myös 2016.
Mutta nyt kuluneen vuoden kuva-muisteloihin. :)
Tammikuussa vietettiin 4- ja 11-vuotis synttäreitä.
Yritin toteuttaa lasten kakkutoiveita - ajatus on tärkein periaatteella..
Helmikuussa toteutui pitkään odotettu ja onnistunut matka Lanzarotelle.
Maliskuussa vietettiin 9-vuotis synttäreitä
ja nautittiin koko perheen voimin aurinkoisista rinnekeleistä.
Huhtikuussa perheen arki ja aikataulut kokivat mullistuksen
kun keskimmäinen lapsi päätti lopettaa jalkapallon.
Tuolloin kirjoitin aiheesta yhden eniten
myös blogin ulkopuolella keskustelua herättääneistä postauksistani
Huhtikuussa pääsin myös pukeutumaan kunnon kasiri-lookkiin
ystävän 80-luvun bileisiin.
Toukokussa oli äitienpäivää, grillikauden aloitusta ja monia iloisia kyläilyitä ystävien kanssa.
eli talon alareuna sai kauniin gratinharmaan / mustan sävyn.
Paljon on tämä bloggailuharrastus antanut,
ja sen myötä saadut ystävät ovat se kirsikka kakun päällä!
Ja reissuhan oli kaikkiaan ikimuistoisen onnistunut,
kiitos vielä kaikille osallisille!
Juhannusta vietetettiinkin sitten jo Ruotsissa,
ja lomaa jatkettiin heinäkuulle
siskon luona kyläillen,
siskon mökillä Öölannissa rantaillen
ja Gotlannissa telttaillen.
Reissujuttuja täällä.
Kevään ruotsin kielen opiskelut pääsivät heti hyötykäyttöön
ja reissu oli kerrassaan onnistunut.
Heinä-elokuun vaihteessa vietimme viikon Ylläksellä.
Päivittäin retkeilimme luonnossa,
ja nautimme viimeisistä kesäloman päivistä.
Syyskuussa painoin duunia leikkausta edeltävään iltaan saakka.
Oma haavoittuvaisuus konkretisoitu
kun yli vuoden kipuja aiheuttaneen vaivan leikkaamisen myötä
olin syyskuusta marraskuuhun sairauslomalla
ja muiden passattavana.
Elämä jatkui ilman että olin joka asiaan puuttumassa,
opettavaista sekin.
Lokakuu kului siis lähinnä
sängyllä ja sohvalla maaten.
Koululaisista oli mukavaa
kun äiti oli aina kotona heidän tullessaan kotiin.
Itselle oli ilo päästä seurailemaan muksujen ja heidän kavereidensa
päivittäisiä hömpötyksiä,
olla tarkastamassa ja kuulustelemassa läksyjä.
Olla paikalla ja läsnä.
Iloitsin siitä
että lapsilla on paljon hyviä ystäviä
joita he haluavat tuoda kotiin,
vaikka äiti siellä sohvalla pötköttelisikin.
Pysähtymisen pyrin käyttämään ajatusten järjestelyyn,
asioiden tärkeysjärjstykseen ja mittakaavan saattamiseen.
Marraskuu aloitettiin Halloween kemuillen lasten toiveesta
mutta taidettiin me miehenkin kanssa hommasta aikalailla innostua.
Tunnelmia juhlista
täällä.
Marraskuussa elämä palaili pikkuhiljaa normaaleihin uomiin.
Pääsin palailemaan töihin,
toki osittain etänä tai palavereista puolet pötkötellen.
Marraskuussa vietettiin isänpäivää, 12. hääpäivää,
babyshowereita ja muita iloisia tapaamisia ystävien kanssa,
keskimmäinen antoi partiovalansa,
oli Monster Jamia, äiti-tytär Hesa-päivää ja käsityömessut.
Joulua olemme saaneet viettää rauhassa.
Koko perheellä on ollut muutama viikko yhteistä lomaa.
Pienistä flunssista huolimatta
on ehditty kyläillä ja viettää aikaa läheisten kanssa
ja remuta mm. Duudsonit Activity Parkissa.
Uutta vuotta otettiin vastaan ystävien luona
lapset ja aikuiset yhdessä herkutellen, Aliasta pelaten ja raketteja lähetellen.
Klo 12 ihailtiin Tampereen ja Kangasalan raketteja
Haralanharjun näkötornista.
Tänään puolenpäivän aikaan paistelin köyhiä ritareita aamupalaksi
perheelle
joka hengasi vielä pyjamissa.
Kohta kai tarvitsee palata arki rytmeihin ja
ruokiin.
Mutta ei vielä tänään.
Sanon siis kiitos vuodelle 2015,
olit hyvä, opettavainen ja onnellinen.
Tuleva vuosi tuo uudet haasteet,
maailman mullistuket, ilot ja surut.
Mutta tärkeimmät asiat säilyy.
Toivon hyvää, onnellista ja iloista vuotta
sinulle ja minulle!
Terveisin Taina
