perjantai 30. maaliskuuta 2012

Korituoli ja pääsiäispuput

Viikonloppua päin mennään. Tänään olisi tarkoitus aloitella grillauskausi ja sunnuntaina vietetään L:n 6-vuotis kaverisynttäreitä. Ja sitä virpomista olis tiedossa kanssa.

Korituolin osalta maalausprojektit on saatu päätökseen. Lähtökohta oli tämä:


Mitenkään en tasoitellut tai käsitellyt tuolia. Vähän rätillä pyyhkäisin suurimpia bjaskoja pinnasta, kosta tuo oli pyörinyt meidän ulkovarastoissa viimeiset kymmenen vuotta. Purkaantuvat osat sentään liimailin pikaliimalla paikoilleen.

Tapoihini ei myöskään kuulu tutustua mihinkään ohjeisiin tai hankkia asianmukaisia tarvikkeita, joten lähdin ihan "soitellen sotaan".

Teknisestä tilasta löysin pöntön vanhaa pohjamaalia, valkoista. Sitä sitten sudin pintaan.

Huomasin että nuo kieputuskohdat on tosi vaikea saada pensselin kanssa siististi maalattua, joten maalikerroksen kuivutua viimeistelin vielä saumat ja koloset valkoisella spray-maalilla. (Sitä Annukka suosittelin, kun kyselit ohjetta)


Tuoli päätyi nyt E:n huoneeseen ja laitoin siihen istuinosaan pienen taljan ja päälle vielä viltin.

Tuon viltin on äitini tehnyt lastenvaunuihini. Silloin reilu 30 vuotta sitten vaunujen päällä oli tapana pitää koristepeittoa.
Olen minä sitä A:nkin vaunuissa vähän pitänyt, mutta mukavasti se passasi tuohon tuolille ja mielestäni on kiva saada kotiin ja käyttöön mahdollisimman paljon esineitä joilla on tunnearvoa ja "tarinaa".


 Edellisen postauksen maalausprojekti kuvan vanhoja keittiöntuoleja silmällä pitäen olen ostanut vaaleansinistä ja -punaista maalia. Kyllä, oikein sellaista kalusteille tarkoitettua.






 







Mutta niistä pitää hioa pois vanhaa lakkaa, ja sit ekan maalikerroksenkin jälkeen pitää hioa ja klommoja paikata, sen verran tuli valumaa ja nyppyä ja epätasaisuutta. Ja minä kun olen joskus vannonut, etten enää ikinä hio tai kittaa tai tasoita... siitä muistona tämä kuva vuodelta 2009.

No, pikkuhiljaa,  omaan harrastelu- puuhastelu- tahtiin. Niistä postausta siis varmaaan.. keväämmällä. :)


 Keskiviikkona oli tarkoitus lähteä Ideaparkkiin asioille, vaan osuttiin juuri parahiksi paikalle sen ison rekka-onnettomuuden aikaan. Ilta menikin sitten sujuvasti autossa istuen, kun motari oli molempiin suuntiin suljettu ja liikenne ohjailtiin pikkuteiden kautta. Melkoiseen ruuhkaan siis osuttiin, mutta eipä tuo mitään. Kaupasta haettiin lapsille evästä ja istuttiin ja ihmeteltiin. Pääasia ettei oltu siinä autossa jonka päälle se rekka kaatui.

Tosi kivoja tunnustuksiakin olen saanut mutta niihin palaan kanssa, tuonnempana. :)

Oikein hyvää viikonloppua kaikille!
Taina


maanantai 26. maaliskuuta 2012

Loves posti-Pate, ja pikkusormi tarroille

Onkin kuulkaas paikallinen posti-Pate tuonu kivoja paketteja! Olen voittanut Sentimental journeyn Kaisan  arvonnassa ihanat askarteluvärkit ja Arjen iloja etsimassä blogin Marjukan  arvonnassa nami-nami teetä, suklaata ja servettejä! Aivan ihania piristyksiä päivään! Kiitos naiset kivoista arvonnoista! Lupaan kyllä että kun mulla on tuo 100 lukijaa täynnä täräytän itsekkin jonkun arvonnan pystyyn, on nää niin ihania piristyksiä!


























Myöskin posteljooni toi tarran jonka ystävällinen Maanvaiva minulle diilasi. Todella hieno, kiitos ja kumarrus! Tämä päätyi nyt E:n huoneeseen, mutta pahasti näyttää siltä että jäin tarra-koukkuun.. monta paikkaa jo on tullut mieleen johon näitä voisi läiskiä! Pitäähän se nyt äidille muillekkin lapsille omat saada!
Viime viikolla kirjoitin sarkastiseen sävyyn omasta keski-ikäistymisestäni fb:hen, koska parhaat nauruthan saa kun nauraa itselleen! (Ainakin me semisti hullut.) Siitä kuinka vapaa-aikana riennän hiihtoladulle ja shoppailutkin on vaan jotain leivontaan tai kodin laittoon liittyvää. Ja että paras lähteä keinutuoliin takan eteen, jonka tein. Sain siihen vastauksia mm. siitä että kai on Ainot jalassa (pinkit Reinot laskettaneen) ja että onko tulppaanit aaltomaljakossa. No, just sillä hetkellä ei tulppaaneja ollut, mutta nyt taas on!



























Tuija rv 40+
Saatiin ne viikonloppuna ihanilta vierailta. Tuija alkoi olla aika mahtavassa kuosissa. <3
Vaikka sydämestäni inhoan yliaikaviikkojen raskaana kituuttamista, niin yllättäen huomasin ihan miniriikkisen kateuden, sellaisen hyväntahtoisen vain, käväisevän mielessä. Kohta noilla on vauva!

Miten tuntuu että kaikki muut saa vauvoja?
Ihanan tekstarin sain tänään eräältä ystävältä, että rakenne-ultrassa oli killit bongattu. <3

Mun vauvani alkaa olla niin iso jo, sniif...

Tiedän, etten kestäisi enää yhtään raskautta tai synnytystä. Mutta vauvat vaan on niin parhautta! Ja sama tuska se olisi varmaan neljännenkin vauvan jälkeen, joskus kai niiden tekeminen vaan pitää osata lopettaa. Kun nyt saisi nämä kunnialla maailmalle, eikös?

Mutta silti. Vähän pitää huokaista näiden äitiyden ihmeiden äärellä.

Ja huomenna taidetaan käynnistää maailmaan meidän tuleva kummi-lapsi, täytyy rakastaa ja rutistella häntä ja odotella sitten niitä lapsenlapsia! ;D









Puran siis energiaa näihin muihin projekteihin. Maalia on saanyt pintaan miehen vanha korituoli ja meidän ekaan yhteiseen kotiin ostettu keittiöntuoli.
Niistä ja muista lisää tuonnempana kunhan tulee valmista.
"Omaa" musiikkiakin on pakko nykyään kuunnella kuulokkeilla itekseen kun jo 6-vuotiaskin kommentoi (Anna Erikssonia) "Äiti täähän on ihan karmeeta musiikkia! Pistä ny Radio Rockille!"































Musta ei kovin edustavia kuvia löydy. Kaikissa näytän vanhalta, paksulta ja vihaiselta, joka luonnollisesti johtuu vain kuvaajasta ja kuvakulmasta, ei laisinkaan siitä että näyttäsin oikeasti vanhalta, paksulta tai vihaiselta! ;D

Tämän viereisen tyylisiä ne kuvat tuppaa olemaan joissa edes äiteetä vilahtaa.
Mutta lapset ne paljon kiinnosvampia onkin. :)
Viereisen kuvan tunnelmissa, syöksytään päin arkea!

Oikein mukavaa viikkoa kaikille toivottelee Taina

lauantai 24. maaliskuuta 2012

Normi viikko

Vähän herkuttelua..


























Tavallinen viikko, tavalliset puuhat. Arki on parhautta, en valita. :)
Viikon päästä juhlitaan L:n 6-v synttäreitä ja olet testaillut erilaisia maidottomia vaahtoja kakkusuunnitelmia silmällä pitäen. (en siis laisinkaan siksi että muuten vaan mammaa herkututtaa...) Oheisen kuvan Alpro vaahtoutuva soija oli oikein jees lämpimän vohvelin ja jäisten mansikoiden kanssa, mutta ei sillä kakkua kuorruta. Suunnitelmat jatkuu.
vähän kylvö-puuhia

Minähän olen suorastaan vähän ylpeä siitä että koska olen hoitovapaalla olen päättänyt tulla toimeen hyvin vähällä kulutuksella, ja mielestäni onnistunutkin siinä melko hyvin. Ruuat laitan itse, leipiä leivotaan, vaatteita kierrätetään ystävien kesken. Ostetaan tarjouksesta ja suunnitellaan menoja. Lapsille annetaan materian sijaan aikaa, yhteistä tekemistä.

Ja mitään en osta itselleni, paitsi ihan pakolliset asiat. Mutta tällä viikolla jäin vähän kiinni omista ajatuksistani. Käytin nimittäin melkein 100 euroa Bauhaussiin. Se on aika paljon vajaa 300 €:stä mitä kodinhoidontuesta jää kuussa käteen.
Ostin siis mm. istutus-juttuja: kirsikkatomaatin-, herneen versojen- ja rairuohon siemeniä (ihan lapsia varten) sekä maaleja ja muita tuunailu tarvikkeita (tarkoitus uudistaa mm. meidän vanhoja huonekaluja lastenhuoneisiin).

Mutta oikeesti: lapsia varten? Ei siis siksi että saisin itse puuhastella omia juttujani kun silmä välttää? No, koitan lohduttautua että baarireissulla saisi helposti saman rahan palamaan mutta tästä on paljon pidempi ilo! Ja baarissa ei oo tullut käytyä, no, moneen vuoteen. Ystävien kanssa iltaa on toki istuttu mutta eipä oo tosiaan takseilla ajeltu ja rahaa poltettu vuosiin joten tämä kai sallittakoon. Halpaa terapiaa!
vähän askartelua
 Ollaan me taas vähän askarreltukkin. Tehtiin tuollaisia pääsiäis-tötteröitä. Pahvista kartio, kangasta ja vanhaa nauhaa pintaan. Josko niihin joskus ilmestyisi jotain pääsiäis-yllätyksiä..
Lapset on niin hellyttävän tohkeissaan joulukalenteri-jutuistakin, aarteen etsinnöistä kotona, pienistä nameista, retki- tai (kotisohva)leffailta lahjakorteista, että miksi säästää hupi vain jouluun? Ei näihin ole tarkoitus joka päivä jotain tulla, mutta muutama ylläri pääsiäisen alla on toki paikallaan.
Tytöt (E naapurin tyttöjen kanssa) ovat suunnitelleet pääsiäisen virpomis-reissuja. Periaatteessa en tykkää että vierailta käydään "ruinaamassa", kuten parhaat on olleet liikenteessä "mieluiten rahaa, emme anna oksaa"-tyylillä.
 Olemme kuitenkin pääseet kompromissiin että vain kotikadulla virvotaan (tosin alkukadusta on rivareita joissa kyllä on virpomista), kysytään ensin saako virpoa, ja jokaiselle virvotulle annetaan huolella koristeltu oksa. No, tytöt on noita sitten jo aivan tohkeissaan värkänneet, ja hienoja oksia on tullutkin. Toivottavasti vaan ei pajunkissat jo ehdi tippua ennen virvonta päivää.

 Olen käynyt nyt pari kertaa viikossa A:n kanssa seurakunnan kerhossa jossa on muita pieniä, muita äitejä ja mukavaa ohjelmaa. Aamupäivällä, kun E on koulussa ja L omassa "isojen kerhossaan". Onkin hauskaa että A:lla on nyt ihan omia askarteluja jota hän tekee "omassa kerhossaan". Ylpeänä jo osaa pikkuinen niitä esitellä kuten isommatkin omia askartelujaan. Alkaa keittiön askartelu-vaijeri jo notkua ja pyykkipojat loppua 10 taideteos-kerrostuman johdosta, tarvisi raaskia jotain karsia.
Aatun sormiväri-kortit

 Kovasti on ulkoitukkin, joka päivä useampaan kertaan, ja onneksi sain lainaksi A:lle saappaat kokoa 19. Kiitos vaan Anulle! Saappaat osoittautuivat melko kovaksi hitiksi, ne pitää saada jalkaan jopa pyjamien kanssa.
 Meillä isovanhemmilla on tapana ostaa 6-vuotiaille lahjaksi koulupöytä. Tässä onnellinen "isojen-pöydän" omistaja uuden pöytänsä ääressä. Toiset isovanhemmat ostavat vielä pöytään kuuluvan kirjahyllyn kuusi-vuotiaalle.
Aivan mahtavaa saada tällaisia lahjoja, toivottavasti on itsekkin sitten aikanaan, kun omat lapset on isoja mahdollisuus auttaa ja osallistua tällaisissa asioissa.

Lahjoiksi meillä toivotaan aina huonekaluja (no, lähinnä isovanhemmilta jos tarjoutuvat) ja retkiä. Sitä krääsää ja romua taitaa jokaisessa lapsiperheessä olla riittävästi ihan muutenkin. Itsekkin on otettu tavaksi antaa retkiä lahjoiksi mahdollisuuksien mukaan. Delfinaarioon, hoploppiin, elokuviin - näitä lahjoja lapset myös antavat kavereilleen ja ne ovat osoittautuneet mieluisiksi niin saajalle kuin antajallekkin.

Huomenna onkin aamu tuntia aiemmin, taitaa olla aika painua kohta pehkuihin.
Uusia lukijoita on ilmestynyt, oikein paljon tervetuloa mukaan! Olen kovin otettu että näin moni täällä poikkeaa! 100 lukijan rajapyykin jälkeen taitaa olla aika jonkun arvonnan, olette ansainneet jonkun palkinnon jotka jaksatte poiketa! ;)
Oikein leppoisaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa joka niemeen ja notkoon!
Terkkuloin Taina


maanantai 19. maaliskuuta 2012

Tulkoon valkeus - ja valkeus tuli

Kotiäitinä näitä omia nurkkia ehtii nähdä melko riittävästi. Meillä elämä keskittyy pitkälti tähän keittiö-ruokailu-olohuone tilaan. Ja vaikka kuinka rakastan noita meidän värejä ja materiaaleja verhoissa ja ruokatuolien päällysissä rupesi tekemään mieli uutta. Raikastusta, valoisuutta kevääseen.
Vaihtelua.
























Niinpä pistin harmaat verhot talviteloille ja hain Ikeasta neljä perus-valkoista lenkkiverhoa. Tapojeni vastaisesti koitin tehdä lyhennysompelukset huolellisesti, ihan siltä varalta että kestäisivät JOS noi valkoiset unelmat vaikka vetäisi puoleensa räkänokkia ja tahmatassuja ja niitä saisi heitellä pyykkikoneeseen vaikka useamminkin.

Noihin keittiön tuoleihin (Ikeasta nekin, kun se on lähellä, ja halpa) ostettiin varmuudeksi myös valkoiset päälliset vaikka heti teetin niihin (Designers Guildin) kankaista päälliset jotka ovat tähän saakka olleetkin käytössä. Nyt kaivoin käyttöön vaihteeksi nämä valkoiset.
(okei noi alareunat pitää jaksaa vielä pingotella vähän paremmin, huomaan..)
Pöytäliinahan on kerniliina jonka heitän pari kertaa kuussa pyykkikoneeseen ja muuten pyyhkäisen rätillä kuten pöydän. Violetit liinat on Tiimarin joulu-poisto laarista -70% alella, mutta passaa tuo violetti meille muulloinkin kuin jouluna. :)

Mieskin huomasi että näyttääpä meillä valoisalta. Itse tykkään tästä, vaihteeksi. Katsotaan kuinka kauan! ;)












Eilen Sappeessa oli aivan mahtava kevät keli! Aurinko paistoi ja rinteet oli silti hyvässä kunnossa lapsillekkin, ei vielä liian mössöä. Ihana kevät-talvi päivä, ja A oli ollut hyväntuulisena mummolassa (kiitos isille ja äidille laskettelu-päivästä!).
Tänään onkin sitten ollut kunnon räntä-räpäskä keli. Ketä se sitten haittaa:

Positiivista ajattelua 6 v:n malliin: "Tänään on loistava pyöräilykeli!" Äidin yrittäessä jotain järjettömästä lumipyrystä perusteli: "Paljon parempi kuin esimerkiksi ukkonen. Tai 100 astetta pakkasta." 
Kaikesta sitä aikuisena keksiikin nipottaa. No, en antanut kelien sitten haitata itseänikään vaan roudasin petivaatteet ulos ja siivosin Aatun kanssa huushollin.
pieni ulkoilua rakastava nassikka, istui lapioimassa kun äiti tomutti petivaatteet

Pikku "crossi"-pyörän on jo saanut kaivaa esille. Tästä on jo viimekesänä sudittu takarengas kankaille..
Nyt tarvisin kuulkaas apua. Meillä on tuo rappukäytävä johon tarvitsisi verhon. Sälekaihtimet joutuu pitämään lähes aina jonkun verran raollaan koska muuten tuosta tieltä näkyy meille sisälle hyvinkin suoraan. Vaikkei liikennettä paljon ole, en halua silti että ollaan "näyteikunalla". Joku kevyesti "shiftaava" tyylikäs juttu joka voisi olla suurimman osan ajasta ikkunan edessä ja olisi myös tuolta alhaalta käytettävissä. Sälekaihtimiin on tuo valokuvien päälle laskeutuva kepakko ja naru. Toimisi näköesteenä mutta päästäisi valoa, ei niin tylsä kuin tuo sälekaihdin. Huonekorkeus tässä ylhäällä on 3 m, joten toi seinä on aika korkea pötkylä. Ehdotuksia?

Ja sitten niin ihanaan haasteeseen jonka sain Sannalta , kiitos vielä! :)
Haaste on kuvailtu näin:
"Rakkautta on... -sarjassa on ajatuksena koota kaikkia pieniä rakkaudesta kertovia tekoja arkielämässä. Melkoisen imelää, mutta minusta on ajoittain ihanaa pysähtyä ajattelemaan, millä hyvinkin pienillä eleillä osoitamme rakkauttamme lähimmäisiämme kohtaan. Rakkaudenosoitukset voivat olla puolisoa, äitiä, isää, sisaruksia, lemmikkiä tai vaikka itseään kohtaan. Tärkeintä on vain tuntea saavansa ja antavansa rakkautta. Teot eivät kaipaa selittelyä, vain se on tärkeää, että sinä itse tunnet sydämessäsi jotain niiden pienten tai vähän suurempien eleiden, hetkien, tekojen, ajatusten kautta." 

 Näitä on ollut hauska miettiä arjen tohelluksen keskellä, suosittelen jokaiselle! Siksi en nimeäkkään tätä kellekkään erikseen vaan toivon että mahdollisimman moni tarttuisi haasteeseen, oli blogia tai ei. Itse en jaksanut muotoilla näistä tuollaisia Kim Casali tyyppisiä kahden sanan viisauksia, mutta ajatus tärkein.
Tässä muutama mun "rakkautta on" mietteeni lähipäiviltä:

Rakkautta on... lapsen hymy neljällä hampaalla.
Rakkautta on... sunnuntai-aamun unet ja valmis aamupala.
Rakkautta on... äiti joka soittaa kysyäkseen tarvitsenko apua.
Rakkautta on... sisko joka ymmärtää puolesta sanasta.
Rakkautta on... mies joka ymmärtää ilman sanojakin.
Rakkautta on... ystävä joka kirjoittaa "moi" vain jotta tiedän hänen ajatelleen minua.
Rakkautta on... lapsi joka antaa vielä uuden kierroksen iltapusuja. 
Rakkautta on... miehen halaus kesken ruuanlaiton.
Rakkautta on... yllättävän paljon!

Mukava viikko tiedossa: 
perhekerhoilua A:n kanssa,
lapsilla kavereita tulossa kylään omien koulujensa ja kerhojensa jälkeen, ja viikonloppuna ehkä sitten koko perheelle,
 liikkarissa pidän huomenna yhteiskerran vanhemmille ja lapsille jolloin rakennamme temppuradan koulun saliin, 
ja pientä kummilasta odotellaan syntyväksi nyt ihan päivänä minä hyvänsä!

Toivotan oikein mukavaa viikkoa jokaiselle!
Terkuin Taina

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

kuuset pussitettu ja netissä sekoiltu

"Mä en mitenkään tahtoisi puuttua tai neuvoa mutta ootteko te ajatellu suojata noita kuusia mitenkään...?"
Ja tosiaan. Huomasin että kaikki muut tässä uudella asuinalueella on tajunnut suojata pienet havupuut, varsinkin tällaiset syksyllä viimeiseksi istutellut, paitsi tää yks puutarha-urpo. Aurinko kai vissiin kärtsää ne karrelle.

Siis ystävät ja kylänmiehet, neuvokaa nyt ihmeessä jatkossakin että mä en tapa ihan jokaista rehua joka tänne tontille keksitään istuttaa!

Onneksi äiti tuli seuraksi, kaveriksi ja avuksi, ja tietysti näitä pikkuapureitakin oli mukana touhussa. (no ei se mun äitikään iso oo.) (no en oo kyllä mäkään.)

Möyhin lumia ensin pois kuusien juurilta, sitten kieputeltiin ja sidottiin suojakangasta puiden ympäri ja sit asettelin vielä lunta takaisin reunoille kun sekin kuulemma suojaa auringon paahteelta.

Hajuakaan ei ole tuliko homma tehtyä oikein, mutta lohdutin itseäni että tuskin tästä nyt haittaakaan on.


Joskus tässä on vielä komea kuusi rivistö ja sen takana 50 sireenin sireeni-aita (noi risut jotka pilkottaa hangesta) - uskokaa pois!
Toivottavasti jo ennenkuin lapset on muuttaneet kotoa.





 Ja tässä viimeisessä kuvassa näkyykin taustalla seuraava projekti. Tuohon parvekkeen alle ja siitä eteenpäinkin rakennetaan terassi, paikka puutarhakalusteille ja saunan vilvoittelupaikka, vähän aitaa näkösuojaksi jne. Se siis kevään projektina.
Grilli ja piha-ruokailu meillä onkin tuolla parvekkeella, suojassa katseilta ja keittiön läheisyydessä.

Sitten vähän nettijutuista. Siis omia nettiurpoilujani. Tänään nimittäin menin kirjautumaan Netlogiin. Olin saanut kutsuja monilta kavereilta, ja oletin sen olevan jotain fb:n tyyppistä. Länttäsin perus profiili-kuvan (naama) ja menin katsomaan. Mutta enhän minä ollut ehtinyt edes etsiä sieltä niitä kavereitteni profiileita kun oli jo inboxissa jos minkälaista nimimerkki jortikkaa kehumassa kauniiksi ja sitä perus huttua sekä kaveripyyntöjä tuntemattomilta. Ja olin saanut oikein fanejakin. (eli varmaan ammatti-vonkaajia jotka hyökkää kimppuun jokaisen uuden naisen kirjautuessa palveluun).
Mun käsitys "Eurooppalaisten nuorten verkostoitumispaikasta" ei ollut ihan keski-ikäiset miehet kalsareissa joten poistin profiilin ja poistuin takavasemmalle.
Tulipahan nähtyä sekin sosiaalinen media. Enpä tajunnut että se on joku senssi-palvelu kun ihan tolkun oloisia kavereita mulla siellä on. Mutta varmaan aikuisille sinkuille ihan kiva, ja ehkä olisin voinut opetella paremmin sitä käyttämään niin olisi auennut muitakin puolia.
Silti - mielummin hengaan täällä blogistaniassa! :)

Mutta taas pääsen tähän perus pohdintaan: millaisessa maailmassa meidän lapset tulee elämään? Miltä kaikelta heidän pitää osata itseään suojella? Tällä viikolla luin aika pysäyttävän artikkelin.

Suosittelen kaikille jos et oo vielä törmännyt:
Keskisuomalaisen toimittaja tekeytyi teiniksi netissä

aika sanattomaksi vetää ainakin meikäläisen. (ja tarkennan, se ei ole normaali olotila)


Josko piristäisin tunnelmaa lopuksi ihanilla tulppaaneilla jotka toi minulle äiti <3

Saas nähdä päästäisiinkö viikonloppuna vielä laskettelemaan isompien muksujen kanssa. Maalaus- ja ompelu projektejakin olen itselleni haalinut, enää ei puutu kuin toteutus.

Mukavaa viikon jatkoa joka tupaan toivottelee
Taina







maanantai 12. maaliskuuta 2012

Hyvän mielen haaste ja kuulumiset

Sain Pepiltä tunnustuksen elikkäs haasteen. Kiitos tuhannesti siitä, kiitos ja kumarrus! 

 Hyvän mielen haasteen  ohjeet menevät näin:  
Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa  (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää). Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen).


Ajattelin laittaa viikonlopun kuulumisia siis kuvin ja hyvän mielen meiningein.

1. Hyvälle mielelle saa ulkoilu. Oon käynyt lenkillä, hiihtämässä, hengannut lasten kanssa pihalla. Mahtavat kelit ja auringonpaisteet!
Ulkoileva pallero

 2. Lasten leikit. Se että lapset osaa heittäytyä mielikuvitusleikkeihin jotka voivat kestää jopa tunteja, ja mukaan pääsee jo (yleensä) pieninkin. Tässä zhu zhu petsi / hot wheels setti.







1 - 6 - 8 - kakku
3. Sukulaisille saatiin vihdoin pidettyä synttäri-kemut. kukaan ei saanut vatsatautia loppusuoralla, tällä kertaa. Tunnelma oli rento, lahjat ihania - huonekaluja, retkiä toiveleluja..


4. Lasten serkut. Ihania pikkuvieraita oli tupa täynnä.
A ja serkkutyttö

 

5. Pääsiäinen. Tiedän että siihen on vielä kuukausi, mutta pikku hiljaa saa kaivella keväisempää tunnelmaa. Kyllä se sieltä meikäläisenkin kevät fiilis alkaa löytyä!

 6. Juhlaviiri. E:n kanssa se tammikuussa askarreltiin, ja aina on yhtä mukava se kemuja varten ripustaa.

7. Jääkaapin päällinen. Rakennusvaiheessa harmittelin ettei tullut tilattua sinne maitolasi-kippiovea. Nyt olen ihan tyytyväinen tuohon avohyllysysteemiin, harva se päivä vekslaan eri ruukkuja, kynttiläpyttyjä sun muuta käyttöön ja takas sinne ylös puoli-piiloon.


8. Kyltti. Voitin Jasmiinan  arvonnassa Ramsign-numerokyltin, sellaisen jonka arvoin itsekkin vähän aikaa sitten. Koska talon numero meillä jo on tilasin kyltin jossa on vuosiluku 2010, vuosi jolloin talo valmistui. Eiköhän sille paikka löydy, noin kuukauden päästä sen pitäisi saapua. 


9. Miehen onki. Vaikka olen hysteerisen allerginen kalalle (siis jopa hajulle, tai kalaa syöneen miehen pussailulle, josta oma mieheni on onneksi vain onnellinen koska inhoaa kalaa ja käyttää tätä sumeilematta tekosyynä kala-allergikko ruokien syömiseen tilaisuuksissa) (vaikka täytyy kyllä myöntää ettei me 13 yhteisen vuoden jälkeen olla just ihan yhtämittaa enää pussailemassakaan.)on tuosta miehen lapsuuden ongesta ollut lasten kanssa paljon hupia. Ongintoja järjestetään jos minkä kissanristiäisen kunniaksi, välillä ihan muuten vaan.

 10. Suklaakakku. Sen ohjetta on multa monesti pyydetty, joko siksi että teen sitä niin usein, tai koska meillä käy kohteliaita vieraita jotka haluavat saada kokin hyvälle tuulelle, tai sitten se oikeesti on niin hyvää mitä mä kuvittelen.  Resepti on muokattu ihanan Biancan mutakakku-reseptistä. Ja on juuri sellainen mulle sopiva -kaikki vaan sekaisin ja uuniin- resepti.
Se menee näin:

Suklaatorttu (gluteeniton, maidoton)
300 g sulaa margariinia (sunnuntai)
4,5 dl sokeria
3 munaa
3 rlk vaniliini sokeria
3 dl jauhoja (semper fin-mix / riisijauho, oikeasti vehnis)
reilu pari dl leivonta-kaakaojauhetta
Kaikki sekaisin, uuniin 200 C n. 20 min. Anna jäähtyä ennen kumoamista.
(teen itse silikoni / irtopohja vuokaan)
Koristele kaakao-tomusokeri päällysteellä / mokkapala kuorrutteella ja nompparelleilla tai syö semmoisenaan esim. vanilja jäätelön kanssa. (siis maidoton vaikka riisi-jäden).
Super helppo ja suklainen, suosittelen!

Tunnustuksen annan eteenpäin 
1. Tämän reseptin takana olevalle Biancalle
2. Kylttiarvonnalla minua ilahduttaneelle Jasmiinalle
3. Blogistaniassa minua suunnattomasti ilahduttaneelle Johannalle joka linkittämällä Kotomon blogiinsa sai tänne bloggarin alkutaipaleellani paljon piipahtajia joista jotkut jäivät lukijoiksikin. Motivoi kummasti enemmän postaamaan kun ei tarvii täällä yksin hölistä! :)
4. Maanvaivan blogia lukiessa, sen lisäksi että se jaksaa inspiroida, saa useiten nauraa ääneen!
Ja sitten niitä ihania jotka jaksavat täällä käydä ja kommentoida säännöllisesti, siitä tulee vaan niin mukava fiilis. Siis blogi-ystäväni:
5. Annukka Kanelikorvista
6. Marru matkanvarrelta
7. Majan Molla
8. Johanna Siruja sieltä, siruja täältä blogista
9. Kirsi - Tää ois tän kodista
10. Ruususuun äiti Huvikummusta
Ja ihania blogeja ja tyyppejä täällä blogistaniassa olisi vaikka kuinka paljon enemmänkin, mutta koska tää linkittäminen on niin kypärästä niin totean että: jos ei jaksata vastata niin en tod. loukkaannu, ja jos tekee mieli napata matkaan niin ollos hyvä! 

Tässä mun hyvän mielen kuulumiset ja samalla toivotukset tälle viikolle!
Taina

perjantai 9. maaliskuuta 2012

Ihana kevät?

No okei, helmililjat ON aika ihania kevätkukkia

Mä en voi varsinaisesti sanoa lukeutuvani kevät-ihmisiin.
Lisääntyvä valo paljastaa kaikki sutut ja pölyt, on se järjetön duuni kun pitäisi siivota kaapit ja käydä läpi kaikkien lasten kaikki vaatteet - mikä säästetään seuraavaan talveen, mikä lähtee kiertoon mihinkin osoitteeseen, mikä palautetaan kenelle.
Sain sentään itsestäni irti että hankin nyt noista 50-70% aleista lapsille ensi talven toppa-asut ja rukkaset. Ei paljoo haittaa vaikka sävyt ei olisi ihan just sen kauden jos 100 € takin saa 30 €:llä..
Ja Kangoroos kenkiäkin poistivat sopuhinnoin trendikkäämpien värien alta.
Pakotin L:n sitten sovittamaan löytämiäni uusia kevätkenkiä, kaveri tempaisi ne vääriin jalkoihin, juoksi takan ympäri ja totesi että hyvät on. Tyyppiä ei paljoo pikkujutut puristele. Esim se että tän vuoden mustassa mallissa on se musta ja harmaa vähän eri kohdissa.
Ja ulkovaatteita meillä tosiaan tarvitaan, lapset on usein sen 5 tuntia päivässä kavereiden kanssa tuolla lumikasoissa.
Ja lumen sulaessa piha alkaa paljastua, tai siis tuo hiekka-kura-sepeli alue josta joku näppärä saattaisi puutarhankin loihtia. Alapihalle olisi terassin rakentaminen seuraavana projektina kun lumet on sulaneet, ja vissiin kaikenlaista istutusta ja kuopsutusta olisi tiedossa. monellakohan satasella sitä onnistuu yhtenä kesänä tappamaan taimia...?
No, meillä on kyllä pihasuunnitelma teetetty toivein "niin helppohoitoinen kuin mahdollista", sitä ruvetaan toteuttelemaan pikkuhiljaa. Parhaiten meillä kyllä pärjää tällaiset, sain söpöt silkkikukat siskoltani lahjaksi. Pääsivät makkarin yöpöydälle tutti-kipon seuraksi. (niitä saa yöpöydällä olla kipollinen, muuten on varma ettei löydä yhtään jos pitää lasta rauhoittaa yöllä.)

Olo on sairastamisesta vielä itelläkin vähän hutera, mutta kai tää kevät-angsti tästä voitetaan. Viikonlopuksi pitäisi jaksaa järkkäillä uusi yritys sukulaissynttäreillekkin, vaikka osa vieraista on palannut Ouluun, osa reissannut Dominikaaniseen, ja viimeviikonlopun siisti koti on muisto vain.
Mutta pääasia on kuitenkin se lasten riemu kemuista, ei se onko joka nurkka puhdas ja pöydässä seitsemää sorttia tarjottavaa. Laitetaan siis mitä jaksetaan.

En tiedä kannattaisiko edes lähteä kommentoimaan blogistaniaa järkyttänyttä  kuolemaa. Äiti, bloggaaja-mamma, joka kuoli synnytykseen. Mutta koska olen hölösuu, teen sen silti.

Haluaisin välittää osanottoni kaikille omaisille. Elämä on tosiaan käsittämättömän epäreilua välillä.

Todella järkyttävä tapaus, joka muutaman muun jutun kanssa pisti taas miettimään elämän rajallisuutta. Sitä tosiasiaa, että meistä jokainen voi vain elää kuin juuri tämä olisi se viimeinen päivä. Elää niin että ne "elämässä tärkeät asiat" näkyisivät arjessa eivätkä jäisi sanahelinäksi.
Ei elää eilisessä tai huomisessa. Elämä on nyt.
Toivottelen kaikille mukavaa ja leppoisaa viikonloppua, nauttikaahan niistä rakkaistanne!
Terkuin Taina